Hyvän hallintotavan tulisi kannustaa valtion omistajaohjausyksikköjä ja valtio-omisteisia yrityksiä tekemään päätöksiä ja hallitsemaan riskejään tavalla, joka edistää valtio-omisteisten yritysten vastuullisuutta ja resilienssiä ja varmistaa pitkän aikavälin arvonluonnin. Jos valtiolla on vastuullisuustavoitteita, valtion olisi omistajana asetettava valtio-omisteisille yrityksille konkreettisia ja kunnianhimoisia vastuullisuuteen liittyviä odotuksia muun muassa hallituksen roolista, julkistamisesta ja läpinäkyvyydestä sekä vastuullisesta liiketoiminnasta. Omistajapolitiikassa olisi huomioitava valtio-omisteisten yritysten vastuut sidosryhmiä kohtaan.
Valtionhallintojen ja yritysten sitoutuminen vastuullisuuteen ja vastuulliseen liiketoimintaan on lisääntynyt huomattavasti. Viimeaikaiset kriisit ovat tehneet selväksi, että on tärkeää tunnistaa uudet riskit ja tarttua mahdollisuuksiin parantaa odottamattomien iskujen sietokykyä omaksumalla aiempaa vastuullisempia ja resilientimpiä toimintaperiaatteita, strategioita ja yleisiä käytäntöjä. Näin ollen yhä useammilla lainkäyttöalueilla kaikkialla maailmassa on niiden suunnitelmissa asetettu vastuullisuus etusijalle ja tehty korkean tason sitoumuksia siirtyä vastuulliseen ja resilienttiin, nettopäästöttömään/vähähiiliseen talouteen Pariisin ilmastosopimuksen ja kestävän kehityksen tavoitteiden mukaisesti. Tämä edellyttää, että yritykset, myös valtio-omisteiset yritykset, reagoivat nopeasti muuttuvaan sääntely- ja liiketoimintaympäristöön, hallitsevat mahdollisia riskejä ja tarttuvat tällaisiin siirtymävaiheeseen liittyviin mahdollisuuksiin. Valtiolla omistajana on vastuu ja intressi varmistaa, että valtio-omisteisilla yrityksillä on valmiudet sopeutua kehitykseen ja reagoida uusiin muutoksiin. Valtion olisi myös tarjottava valtio-omisteisille yrityksille asianmukaisia kannustimia tehdä päätöksiä ja hallita riskejään ja mahdollisuuksiaan tavalla, joka edistää niiden vastuullisuutta ja resilienssiä sekä varmistaa pitkän aikavälin arvonluonnin. Valtio-omistajien odotusten lisäksi valtio-omisteiset yritykset voivat asettaa vapaaehtoisia tavoitteita tai muutoin omaksua hyviä käytäntöjä, jotta ne voivat vastata muiden osakkeenomistajien kuin valtion, markkinaosapuolten ja sidosryhmien kasvaviin vaatimuksiin.
Vaikka valtio-omisteisilla yrityksillä on talouksissaan usein keskeinen rooli, ne vaikuttavat olevan myös erityisen alttiilta vastuullisuuteen liittyville riskeille. Valtio-omisteisten yritysten toiminnan osuus maailmanlaajuisista kasvihuonekaasupäästöistä on tavallisesti huomattava ja niihin kohdistuu entistä suurempia ympäristö-, ihmisoikeus- ja korruptioriskejä. Se johtuu erityisesti valtio-omisteisten yritysten toiminnan ja hallintorakenteiden luonteesta ja toimialakohtaisesta jakautumisesta, muun muassa siitä, että ne ovat vahvasti edustettuina päästöjen vähentämisen kannalta vaikeimmilla sektoreilla. Lisäksi valtio-omisteiset yritykset näyttävät olevan erittäin alttiita ilmastoon liittyville fyysisille riskeille ja siirtymäriskeille, muun muassa riskeille lukkiutumisesta hiili-intensiiviseen talouteen, koska ne ovat usein suuria infrastruktuurin tarjoajia tai hiili-intensiivisiä yrityksiä. Tällaiset riskit voivat siirtyä valtiolle valtio-omistuksen kautta, esimerkiksi osinkojen pienenemisen tai volatiliteetin lisääntymisen myötä, velasta, jonka korkoja ei voida maksaa, jos sille on annettu suora tai epäsuora takaus, tai sellaisten siirtymäriskien kautta, jotka voivat johtaa hiili-intensiiviseen arvonsa kadottavaan varallisuuteen. Tällaisille riskeille altistuminen voi näin ollen muodostua esteeksi kunnianhimoisten kansallisten ja kansainvälisten vastuullisuuteen liittyvien sitoumusten täyttämiselle, erityisesti ilmastonmuutokseen liittyen. On syytä huomata, että nämä riskit voivat vaikuttaa myös valtio-omisteisten yritysten pitkän aikavälin tulokseen ja arvonluontiin sekä yhteiskunnallisten tavoitteiden saavuttamiseen. Niillä on myös suoria vaikutuksia valtion talousarvioon sekä valtio-omisteisten yritysten tavaroita ja palveluja käyttäviin henkilöihin ja yrityksiin.
Oikeissa olosuhteissa ja oikeiden kannustimien avulla valtio-omisteisilla yrityksillä, myös valtio-omisteisilla pankeilla ja muilla julkisilla rahoituslaitoksilla, voi myös olla ratkaiseva asema kestävän kehityksen edistämisessä ja oikeudenmukaisen siirtymän helpottamisessa muun muassa tarjoamalla tai rahoittamalla vähähiilisiä vaihtoehtoja.
Itse asiassa yhä useammat maat ympäri maailmaa tunnustavat jo, että valtio-omisteiset yritykset voivat ja niiden pitäisi toimia esimerkkinä. Tämä johtuu myös yleisestä oletuksesta, jonka mukaan valtio käyttää omistustaan valtio-omisteisissa yrityksissä suuren yleisön edun mukaisesti, sillä se on niiden lopullinen osakkeenomistaja. Valtionhallinnon roolista vastuullisen liiketoiminnan edistämisessä annetun OECD:n suosituksen [OECD Recommendation on the Role of Government in Promoting Responsible Business Conduct][OECD/LEGAL/0486] mukaisesti valtionhallintojen olisi näytettävä esimerkkiä ja ryhdyttävä toimenpiteisiin vastuullisen liiketoiminnan edistämiseksi ja toteuttamiseksi niiden roolissa taloudellisina toimijoina ja kaupallisessa toiminnassaan. Näin ollen valtio-omisteisten yritysten olisi noudatettava vastuullisen liiketoiminnan standardeja, jotta voidaan puuttua ympäristöön ja yhteiskuntaan kohdistuviin mahdollisiin haitallisiin vaikutuksiin, välttää ne tai lieventää niitä. Tietyissä olosuhteissa valtio voi myös päättää asettaa valtio-omisteisille yrityksille erityisiä ympäristöön liittyviä ja sosiaalisia tavoitteita, jotka tukisivat valtionhallinnon vastuullisuusohjelmaa erityisesti energiaan, työllisyyteen tai liikenteeseen liittyvillä aloilla. Jos tällaiset tavoitteet ovat julkisen palvelun velvoitteita, niihin olisi tasapuolisten toimintaedellytysten varmistamiseksi annettava selkeästi valtuudet lailla tai asetuksella. Niiden kustannusten ja rahoitusmekanismien osalta olisi myös noudatettava asianmukaista läpinäkyvyyttä ja raportointia.
Valtion olisi omistajana kannustettava ja edistettävä valtio-omisteisten yritysten kestäviä ja vastuullisia liiketoimintakäytäntöjä ja pitkän aikavälin arvonluontia. Tämä tehtäisiin erityisesti kehittämällä asianmukaisia vastuullisuuteen liittyviä toimintaperiaatteita ja sisällyttämällä kestävät ja vastuulliset liiketoimintakäytännöt valtio-omisteisten yritysten hyvää hallintoa koskevaan kehykseen – myös niiden omissa omistajapolitiikoissa ja -käytännöissä. Käytännössä valtion olisi odotettava, että sidosryhmien osallistuminen kuuluu valtio-omisteisten yritysten keskeiseen vastuuseen yritystasolla. Valtion olisi myös helpotettava sidosryhmien vuoropuhelua sen omistajapolitiikasta niin, että voidaan vaihtaa näkemyksiä merkityksellisistä taloudellisista, sosiaalisista tai ympäristöön liittyvistä näkökohdista.
VII.A. Jos valtio on asettanut vastuullisuustavoitteita, niiden olisi oltava erottamaton osa valtion omistajapolitiikkaa ja -käytäntöjä.
Politiikan johdonmukaisuuden varmistamiseksi valtion omistajapolitiikka ja -käytännöt tulisi sovittaa yhteen laajempien kestävän kehityksen kansallisten tavoitteiden sekä kansainvälisten sitoumusten kanssa. Valtion omistajaohjausyksiköt voivat myös vapaaehtoisesti päättää sisällyttää vastuullisuustavoitteet valtio-omisteista yhtiöomistussalkkua koskeviin omistajien odotuksiin osana aktiivisena omistajana toimimistaan.
Tähän sisältyy kokonaisstrategian laatiminen sekä sen yksityiskohtainen toimintasuunnitelma ja selkeä aikataulu. Näin varmistetaan, että valtio-omisteiset yritykset ottavat käyttöön asianmukaiset investoinnit, infrastruktuurin ja teknologiat tukeakseen siirtymistä vastuulliseen ja resilienttiin talouteen. Strategiaan olisi kuuluttava asianmukaisten investointeja, pääomarakennetta ja määrärahoja koskevien suunnitelmien laatiminen, jotta voidaan optimoida vastuullisuustavoitteiden edistämiseen käytettävissä olevien resurssien käyttö. Näin maksimoidaan pitkän aikavälin arvo osakkeenomistajien ja viime kädessä yhteiskunnan kannalta. Vastuullisuusstrategiansa osana valtio-omistaja voi muun muassa kannustaa julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuksia ja kehottaa valtio-omisteisia yrityksiä edistämään esimerkiksi vastuullisia innovaatioita, kiertotaloutta, uusiutuvaa energiaa ja energiatehokkuutta. Mikäli valtio on hyväksynyt olennaisia vastuullisuustavoitteita tai -sitoumuksia kokonaan omistamiaan valtio-omisteisia yrityksiä varten, sen olisi tarvittaessa kannustettava valtio-omisteisia yrityksiä laatimaan uskottavia ilmastosiirtymäsuunnitelmia, myös sopeutumissuunnitelmia. Sen olisi myös edellytettävä, että yritykset omaksuvat aktiivisen roolin hiilestä irtautumista koskevissa toimissa sekä yleisemmin ilmastotoimissa, kuten luonnon ennallistamisessa ja vesiensuojelussa. Valtion on omistajana myös tärkeää huomioida vastuullisuuteen liittyvät tavoitteet pitkän aikavälin osakkeenomistaja- ja sijoitusstrategiassaan. Siinä on kiinnitettävä erityistä huomiota salkkutason altistumiseen vastuullisuusriskeille, kuten osingonmenetyksille, tuleville velkataakoille tai sille, että siirtymäriskit johtavat esimerkiksi hiili-intensiiviseen arvonsa kadottavaan varallisuuteen. Tällaiset vastuullisuusriskien arvioinnit olisi asetettava valtio-omisteisten yritysten ja niiden hallitusten saataville pohdintaa varten.
Valtio voi ottaa huomioon valtio-omisteisten yritysten potentiaalin vastuullisuusagendan edistämisessä. Se voi koskea muun muassa vähähiilisten vaihtoehtojen tarjoamista ja johtoasemaa vastuullisuuteen liittyvässä tutkimuksessa ja kehityksessä. Lisäksi valtio-omisteisilla pankeilla ja muilla julkisilla rahoituslaitoksilla voi olla merkitystä, kun ne ottavat vastuullisuuteen liittyviä näkökohtia osaksi lainananto- ja rahoituskäytäntöjään. Kun valtio-omisteisille yrityksille tai muille markkinatoimijoille tarjotaan kannustimia, olisi kuitenkin huolehdittava tasapuolisten toimintaedellytysten säilyttämisestä, jotta voidaan välttää kilpailun vääristyminen. Vastuullisuusperusteluja ei pitäisi käyttää kilpailua vääristävien vaikutusten perustelemiseksi.
Tästä seuraa, että vastuullisuuteen liittyvien toimintaperiaatteiden ja strategioiden moniulotteisten näkökohtien vuoksi niitä olisi kehitettävä koko valtionhallinnon tasolla sekä yhteistyössä asiaankuuluvien hallintoelinten kanssa ja asiaankuuluvia sidosryhmiä kuullen. Laajemmalla valtion tasolla toteutetun tehokkaan koordinoinnin pitäisi auttaa vähentämään mahdollisia eturistiriitojen tai poliittisen puuttumisen riskejä valtio-omisteisissa yrityksissä. Näin turvattaisiin valtion omistusroolin erottaminen sen muista valtionhallinnon toiminnoista, erityisesti sen roolista talouden sääntelyviranomaisena tai politiikan laatijana.
Tämä tarkoittaa muun muassa, että:
VII.A.1. valtio-omisteisille yrityksille asetetaan konkreettisia ja kunnianhimoisia vastuullisuuteen liittyviä odotuksia, jotka ovat yhdenmukaisia omistajapolitiikan ja -käytäntöjen kanssa; valtion olisi näin tehdessään kunnioitettava kaikkien osakkeenomistajien oikeuksia ja oikeudenmukaista kohtelua
Valtion olisi aktiivisena omistajana määriteltävä ja viestittävä valtio-omisteisille yrityksille kunnianhimoiset odotukset, joilla pyritään tukemaan niiden vastuullisuutta ja resilienssiä sekä pitkän aikavälin arvonluontia. Tällaiset korkean tason odotukset olisi otettava huomioon valtion omistajapolitiikassa ja/tai muissa asiaankuuluvissa toimintapoliittisissa asiakirjoissa. Ne olisi myös tarvittaessa yhdenmukaistettava valtion laajempien vastuullisuustavoitteiden ja -sitoumusten, myös soveltuvin osin kansainvälisten sitoumusten kanssa. Odotuksia ovat muun muassa raportointiin ja läpinäkyvyyteen sekä hallituksen rooliin ja vastuisiin liittyvät odotukset sekä kaikki odotukset, joita valtiolla on valtio-omisteisten yritysten vastuullisen liiketoiminnan standardien noudattamisesta ja sidosryhmien osallistumisesta. Valtio voi myös asettaa odotuksia hallituksen hallintojärjestelyistä (eli vastuullisuusvaliokunnan perustamisesta) ja kokoonpanosta (eli vastuullisuuden sisällyttämisestä hallitukselta edellytettyyn osaamiseen) esimerkiksi tietyn kokoisille ja/tai tietyn riskiprofiilin yrityksille.
Vaikka valtio on vastuussa odotusten asettamisesta ja sellaisen lainsäädäntö- ja sääntelykehyksen varmistamisesta, joka kannustaa valtio-omisteisia yrityksiä täyttämään valtionhallinnon vastuullisuuteen liittyvät odotukset, hallitusten olisi kuitenkin edelleen vastattava valtio-omisteisten yritysten tavoitteiden ja toimintasuunnitelmien laatimisesta, jotta vastuullisuus saavutetaan. Valtion odotuksia ei tulisi pitää valtio-omisteisten yhtiöomistussalkkujen vastuullisuuspyrkimysten ylärajana, ja odotuksissa olisi jätettävä niille tilaa näyttää esimerkkiä.
Jos valtio ei ole ainoa omistaja, valtion olisi kerrottava odotuksistaan läpinäkyvästi valtion omistajapolitiikassa, yhtiökokouksissa ja käyttämällä tehokkaasti osakkeenomistajien oikeuksia. Valtion olisi näin tehdessään kunnioitettava kaikkien osakkeenomistajien oikeuksia ja oikeudenmukaista kohtelua. Vaikka odotukset voivat vaihdella eri yrityksissä, joissa valtio on ainoa omistaja, enemmistöosakas tai vähemmistöosakas, omistajan odotusten viestiminen selkeästi ja läpinäkyvästi on tärkeä toimenpide, jolla tuetaan vastuullisuuteen liittyvien tavoitteiden sisällyttämistä yksittäisten valtio-omisteisten yritysten toimintaan ja päätöksentekoon. Ilman selkeää kehystä valtio-omisteisilla yrityksillä voi olla kannustin jättää vaatimuksia noudattamatta.
Korkean tason odotusten olisi koskettava koko valtio-omisteista yhtiöomistussalkkua, ja siihen olisi tarvittaessa sisällyttävä sekä monialaisia että alakohtaisempia näkökohtia. Käytössä olevan omistuskehyksen ja -käytäntöjen mukaan valtio voi myös asettaa täsmällisempiä vastuullisuuteen liittyviä odotuksia alakohtaisilla säädöksillä, odotuksia koskevilla kirjeillä, vuoropuhelulla ja/tai valtio-omisteisten yritysten yksittäisillä toimeksiannoilla. Valtion olisi tässä prosessissa pidättäydyttävä liiallisesta tai passiivisesta puuttumisesta valtio-omisteisten yritysten hallinnointiin ja annettava valtio-omisteisten yritysten saavuttaa määritellyt tavoitteensa täysin itsenäisesti toimien.
Jos uudet vastuullisuusvaatimukset johtavat olennaiseen muutokseen valtio-omisteisen yrityksen kokonaistehtävässä tai kun yritykselle annetaan uusia julkisen palvelun velvoitteita vastaavia vastuita, tällaiset velvoitteet olisi määriteltävä selkeästi ja julkistettava laajasti yleisölle. Niiden nettokustannuksista olisi huolehdittava läpinäkyvästi.
VII.A.2. valtion vastuullisuutta koskevista odotuksista viestitään ja niitä selkeytetään käymällä säännöllistä vuoropuhelua hallitusten kanssa
Valtion omistajaohjausyksikköjen olisi seurattava korkean tason odotuksia tekemällä tarvittaessa aktiivista yhteistyötä yksittäisten valtio-omisteisten yritysten hallitusten ja muiden osakkeenomistajien kanssa. Näin voidaan varmistaa, että asiat ymmärretään samalla tavalla ja tehdä mahdollisia kompromisseja. Tällainen vuoropuhelu voi edellyttää useita keskustelukierroksia ja selvennyksiä osakkeenomistajien kanssa. Täytäntöönpanoa voidaan tukea varmistamalla, että valtio-omisteisten yritysten hallitukset muokkaavat vastuullisuuteen liittyvät odotukset tehokkaasti merkityksellisiksi strategioiksi ja tavoitteiksi yrityksen johdolle.
Tätä varten valtion omistajaohjausyksikköjen olisi käytävä säännöllistä vuoropuhelua yksittäisten valtio-omisteisten yritysten hallitusten kanssa, jotta ne voivat tarvittaessa viestiä odotuksista ja vaihtaa näkemyksiä vastuullisuusodotuksista ja/tai -riskeistä ja -mahdollisuuksista. Valtion osittain omistamissa yrityksissä valtion olisi viestittävä odotuksista ja/tai selkeytettävä niitä käyttämällä osakkeenomistajan oikeuksia yhtiökokouksessa tai hallituksen kokouksissa ja otettava siinä asianmukaisesti huomioon muut osakkeenomistajat.
VII.A.3. vastuullisuuteen liittyvien odotusten noudattamista ja niitä koskevaa tuloksellisuutta valtio-omisteisissa yrityksissä arvioidaan ja seurataan ja niistä raportoidaan säännöllisesti..
Valtion tulisi seurata valtio-omisteisten yritysten vastuullisuuskysymyksiin liittyvien yleisten odotusten toteutumista. Tätä varten valtion olisi sisällytettävä vastuullisuuteen liittyvät odotukset asianmukaisesti käytössä olevaan raportointijärjestelmään. Näin se voi säännöllisesti arvioida ja seurata valtio-omisteisten yritysten tuloksellisuutta ja valvoa, että ne noudattavat korkean tason odotuksia ja sovellettavia lainsäädäntö- ja sääntelyvaatimuksia. Valtion olisi ilmoitettava raportointia koskevista odotuksista kaikille valtio-omisteisille yrityksille selkeästi ja julkistettava vastuullisuuteen liittyvät odotukset ja niiden saavuttaminen suurelle yleisölle, myös vuotuisessa yhteenvetoraportissa.
Säännöllisillä tuloksellisuuden arvioinneilla voidaan auttaa omistajaohjausyksikköjä ymmärtämään selkeästi niiden yhtiöomistussalkkuun ja yksittäisiin yrityksiin liittyvät vastuullisuuskysymykset sekä asettamaan uusia tulostavoitteita tai mukauttamaan niitä tietoon perustuen. Lisäksi valtion olisi harkittava koko yhtiöomistussalkkunsa tuloksellisuuden arviointia ja pohdittava, miten se voi edistää pitkän aikavälin arvonluontia. Analyysinsa tueksi valtio voi mitata muun muassa valtio-omisteisten yritysten salkkutason altistumista vastuullisuuteen liittyville riskeille ja/tai verrata vastuullisuutta koskevaa tuloksellisuutta koko yhtiöomistussalkussa tai vertaisyritysten keskuudessa. Tämän pitäisi auttaa valtiota arvioimaan ja priorisoimaan vastuullisuusriskejä ja -mahdollisuuksia sekä laatimaan odotuksia tietoon perustuen.
VII.B. Valtion olisi edellytettävä, että valtio-omisteiset yritykset ottavat vastuullisuuteen liittyvät riskit ja mahdollisuudet asianmukaisesti huomioon keskeisten tehtäviensä toteuttamisessa.
Vaikka valtiolla omistajana on tärkeä rooli asenteiden muokkaamisessa ylhäältä päin, valtion tulisi edellyttää valtio-omisteisten yritysten olevan itse vastuussa siitä, että valtion korkean tason odotukset sisällytetään tehokkaasti yrityksen strategiaan ja operatiiviseen toimintaan. Vaikka vastuullisuudesta ei olisi virallisia korkean tason odotuksia, valtio-omisteisten yritysten olisi pyrittävä olemaan maailmanlaajuisten suuntausten eturintamassa ja tekemään aloitteita, jotka hyödyttäisivät yrityksen pitkän aikavälin vastuullisuutta ja resilienssiä. Valtio-omisteisten yritysten olisi pysyttävä ajan tasalla kansainvälisistä kehityssuunnista ja parhaista käytännöistä erityisesti osallistumalla säännöllisesti jatkuvaan koulutukseen ja säännölliseen tietojenvaihtoon ja vuoropuheluun työntekijöiden ja muiden asiaankuuluvien sidosryhmien kanssa.
Valtion olisi varmistettava, että valtio-omisteisten yritysten hallitukset voivat toimia täysin riippumattomasti niiden strategisten tavoitteiden, myös vastuullisuuteen liittyvien tavoitteiden, saavuttamiseksi. Niille olisi annettava selkeä toimeksianto, niillä olisi oltava lopullinen vastuu yrityksen toiminnasta ja niihin olisi sovellettava asianmukaisia raportointi- ja seurantamekanismeja. Valtio-omisteisten yritysten hallitusten olisi etenkin laadittava omat vastuullisuutta koskevat toimintaperiaatteensa ja tavoitteensa yrityksen kokonaisstrategian mukaisesti ja tarvittaessa määritettävä vastuullisuutta koskevat strategiset indikaattorit ja tavoitteet tuloksellisuuden mittaamiseksi sekä raportoitava niistä.
Valtio-omisteisten yritysten hallitusten olisi myös varmistettava, että käytössä on tehokas hallinto ja sisäiset tarkastukset ja että ne ovat yhdenmukaisia riskienhallintakehyksen kanssa. Niihin voi sisältyä myös asianmukaisen huolellisuuden prosesseja. Niillä olisi pyrittävä tunnistamaan ja hallitsemaan taloudellisia ja operatiivisia riskejä sekä ihmisoikeuksiin, työhön, ympäristöön ja verotukseen liittyviä kysymyksiä. Tehokkaan yritysstrategian (vastuullisuusstrategian) saavuttamiseksi valtio-omisteisten yritysten olisi toimenpiteissään myös keskityttävä omaan toimintaansa liittyviin riskeihin ja tarvittaessa riskeihin, jotka liittyvät niiden operaatioihin, tuotteisiin tai palveluihin tai liikesuhteisiin, myös niiden tytäryrityksiin ja niiden toimitusketjuun.
Seuraavat edellytykset ovat olennaisia vastuullisuuden tehokkaan johtamisen varmistamiseksi yritystasolla:
VII.B.1. valtio-omisteisten yritysten hallitusten olisi tarkasteltava ja ohjattava olennaisten vastuullisuuteen liittyvien tavoitteiden laatimista, täytäntöönpanoa ja julkistamista osana yritysstrategiaa
Vastuullisuuteen liittyvien tavoitteiden olisi perustuttava johdonmukaisiin, vertailukelpoisiin ja luotettaviin mittareihin, ja niiden olisi oltava osakkeenomistajien odotusten sekä sovellettavien lainsäädäntö-, sopimus- ja sääntelyvaatimusten mukaisia. Tämä auttaa varmistamaan käyttäjille, myös sijoittajille ja asiaankuuluville sidosryhmille, kuten työntekijöille, annettavien tietojen uskottavuuden. Tietoja olisi julkistettava säännöllisesti, jotta osakkeenomistajat, sijoittajat ja sidosryhmät voivat arvioida ilmoitetun tavoitteen uskottavuutta ja johdon edistymistä sen saavuttamisessa. Julkistamiseen voi sisältyä esimerkiksi välitavoitteiden määrittely pitkän aikavälin tavoitteen ilmoittamisen yhteydessä, asiaankuuluvien vastuullisuusmittareiden vuotuinen johdonmukainen julkistaminen ja mahdolliset korjaavat toimet, joihin yritys aikoo ryhtyä korjatakseen tavoitteen saavuttamisen viivästymisen.
VII.B.2. valtio-omisteisten yritysten olisi sisällytettävä vastuullisuusnäkökohdat riskienhallintajärjestelmäänsä ja sisäisen valvonnan järjestelmäänsä muun muassa toteuttamalla riskiperusteista asianmukaisen huolellisuuden tarkastusta (risk-based due dilligence).
Riskien, myös vastuullisuuteen liittyvien riskien, hallinnan ja vähentämisen valvonta on hallituksen keskeinen vastuu ja ratkaisevan tärkeää yrityksen pitkän aikavälin menestyksen kannalta.
Valtio-omisteisen yrityksen riskienhallintajärjestelmässä olisi käsiteltävä merkittäviä ulkoisia yrityksen kannalta merkityksellisiä riskejä (esim. terveyskriisejä). Sen olisi myös sisällettävä riskiperusteinen asianmukaisen huolellisuuden tarkastus, jolla tunnistetaan, ehkäistään ja lievennetään liiketoiminnan todellisia ja mahdollisia haitallisia vaikutuksia ja jossa otetaan huomioon, miten näihin vaikutuksiin puututaan, valtio-omisteisiin yrityksiin sovellettavien monikansallisten yritysten vastuullista liiketoimintaa koskevien OECD:n suositusten [OECD Guidelines for Multinational Enterprises on Responsible Business Conduct] mukaisesti. Tehokasta riskiperusteista asianmukaisen huolellisuuden tarkastusta olisi tuettava lisätoimilla, joilla vastuullinen liiketoiminta sisällytetään toimintaperiaatteisiin ja hallintajärjestelmiin.
Riskiperusteisella asianmukaisen huolellisuuden tarkastuksella varmistetaan, että valtio-omisteinen yritys menee itse yritykseen kohdistuvien olennaisten riskien tunnistamista ja hallitsemista pidemmälle ja ottaa haitallisten vaikutusten riskit mukaan. Tähän sisältyvät todelliset ja mahdolliset haitalliset vaikutukset ihmisoikeuksiin, työntekijöiden oikeuksiin (esim. lapsityövoima, pakkotyö) ja ympäristöön (esim. ilmastonmuutos, saastuminen, luonnon monimuotoisuuden häviäminen). Haitallisten vaikutusten tehokas ehkäiseminen ja lieventäminen voivat puolestaan auttaa valtio-omisteisia yrityksiä maksimoimaan pitkän aikavälin arvon yhteiskunnalle, parantamaan sidosryhmäsuhteita ja suojelemaan mainettaan. Valtio-omisteiset yritykset voivat myös tehdä asianmukaisen huolellisuuden tarkastuksen täyttääkseen lakisääteiset vaatimukset, jotka liittyvät tiettyihin aloihin, kuten työvoimaan, ympäristöön, hyvään hallintotapaan, rikosoikeuteen tai lahjonnan vastaisiin lakeihin.
Valtio-omisteisten yritysten kasvava osallistuminen globaaleille markkinoille ja rajat ylittävään toimintaan herättää myös yhä enemmän huolta yhteiskuntaan ja ympäristöön liittyvistä riskeistä niiden maailmanlaajuisissa toimitusketjuissa. Valtio-omisteisten yritysten olisi siksi otettava huomioon lukuisat lainsäädäntö- ja sääntelymuutokset, joista parhaillaan keskustellaan eri lainkäyttöalueilla, erityisesti toimitusketjujen ihmisoikeuksia ja ympäristöä koskevan asianmukaisen huolellisuuden tarkastuksen osalta.
VII.B.3. valtio-omisteisten yritysten hallitusten olisi otettava vastuullisuusasiat huomioon arvioidessaan ja seuratessaan johdon suoriutumista.
Hallitusten olisi tehtäviään hoitaessaan arvioitava ja seurattava tehokkaasti toimeenpanevan johdon tuloksellisuutta ja varmistettava, että se pyrkii asianmukaisesti yhtiön strategisiin tavoitteisiin, myös vastuullisuuteen liittyviin tavoitteisiin. Valtio-omisteisten yritysten hallitusten olisi varmistettava, että yrityksen johdolla on asianmukainen osaaminen vastuullisuuteen liittyvien riskien ja mahdollisuuksien ymmärtämiseksi ja hallitsemiseksi sekä yrityksen ohjaamiseksi arvoa lisääviin strategioihin erityisesti, jos tällaisilla riskeillä tai mahdollisuuksilla voisi olla olennainen merkitys yritykselle.
Joidenkin valtio-omisteisten yritysten hallitukset voivat tarjota avainjohtajille lisäkannustimia toimia yrityksen ja sen osakkeenomistajien pitkän aikavälin edun mukaisesti sisällyttämällä vastuullisuuteen liittyviä kriteerejä johdon palkitsemisjärjestelmiin. Tällaisissa tapauksissa hallitusten olisi noudatettava kohdassa VI.B esitettyjä palkitsemis- ja kannustinkäytäntöjä.
Osakkeenomistajien etujen ja pitkän aikavälin vastuullisuustavoitteiden tasapainottaminen on usein monimutkaista yritysten hallituksille ja toimeenpanevalle johdolle, koska pitkän aikavälin vastuullisuustavoitteita on vaikea mitata ja tiedot ovat usein epäselviä ja epävarmoja. Niin sanotun business judgment rule -säännön tai vastaavan määräyksen käyttöönotto voi kannustaa hallituksia ottamaan huomioon vastuullisuustekijät, koska sillä suojataan hallituksen jäseniä ja toimeenpanevaa johtoa riita-asioilta, jos ne tekevät liiketoimintapäätöksen huolellisesti, asiaankuuluvaa menettelyä noudattaen ja asianmukaisen harkitusti sekä ilman eturistiriitoja.
VII.C. Valtion olisi edellytettävä, että valtio-omisteisiin yrityksiin sovelletaan asianmukaisia vastuullisuusraportointia ja vastuullisuuteen liittyvien tietojen julkistamista koskevia vaatimuksia ja että se tehdään johdonmukaisten, vertailukelpoisten ja luotettavien tietojen perusteella:
Valtio-omisteisten yritysten luotettavat raportointi- ja julkistamisstandardit vastuullisuuteen liittyvästä hallinnosta, strategiasta, riskienhallinnasta ja muusta kuin taloudellisesta tuloksellisuudesta, myös vastuullisuuteen liittyvistä tiedoista ja mittareista (esim. kasvihuonekaasupäästöt, työehtosopimukset), ovat yhä merkityksellisempiä ja tärkeämpiä osakkeenomistajille, sijoittajille, työntekijöille ja muille asiaankuuluville sidosryhmille, myös kansalaisille. Ne ovat myös tärkeitä valtio-omisteisten yritysten hallitusten ja johdon vastuuvelvollisuuden vahvistamiseksi vastuullisuutta koskevalla alalla. Niiden avulla valtio voi myös toimia asiantuntevana omistajana, koska se saa entistä selkeämmän kuvan valtio-omisteisten yritysten toiminnasta.
Valtion olisi odotettava valtio-omisteisten yritysten sitoutuvan ei-taloudellisten tietojen raportointiin ja julkistamiseen, jotta ne voivat osoittaa, miten ne vastaavat vastuullisuusodotuksiin ja tuottavat näin arvoa valtiolle, osakkeenomistajille ja kansalaisille. Niitä olisi nimenomaisesti vaadittava raportoimaan ja julkistamaan asianmukaisesti selkeät, täsmälliset ja täydelliset olennaiset tiedot vastuullisuuteen liittyvistä toimintaperiaatteista, toimista, riskeistä, tavoitteista ja tuloksellisuusmittareista oikea-aikaisesti ja helposti saatavilla olevalla tavalla korkealaatuisten kansainvälisesti tunnustettujen standardien mukaisesti. Suosituksen V.A kommenteissa esitetyn olennaisuuden kuvauksen lisäksi olennaiset tiedot voivat koskea esimerkiksi ympäristöön, yhteiskuntaan ja hallintotapaan liittyviä kysymyksiä sekä ihmisoikeuksia, terveyttä, turvallisuutta, monimuotoisuutta, kuluttajansuojaa, työllisyyttä, korruption torjuntaa ja vastuullisia liiketoimintakäytäntöjä koskevien oikeudellisten velvoitteiden tai erityisten toimintaperiaatteiden noudattamista. Alueelliset tai kansalliset vastuullisuuteen liittyvät raportointikehykset ja kansainvälisesti tunnustetut standardit ovat johdonmukaisia ja yhteentoimivia, mutta niiden lisäksi täydentävillä paikallisilla vaatimuksilla saadaan joustavuutta, muun muassa asioissa, joissa tietyt maantieteelliset ominaisuudet tai lainkäyttövaltaa koskevat vaatimukset voivat vaikuttaa olennaisuuteen.
Lisäksi valtio-omisteisten yritysten olisi tarvittaessa annettava tietoja työntekijöiden ja muiden sidosryhmien kannalta keskeisistä kysymyksistä, jotka voivat olennaisesti vaikuttaa yrityksen tuloksellisuuteen tai joilla on merkittäviä vaikutuksia sidosryhmiin. Julkistamiseen voi sisältyä johdon ja työntekijöiden välisiä suhteita, muun muassa palkitseminen, työehtosopimusneuvottelujen kattavuus ja työntekijöiden osallistumistavat, sekä suhteita muihin sidosryhmiin, kuten rahoittajiin, tavarantoimittajiin, kuluttajiin ja yhteisöihin, joihin valtio-omisteisten yritysten toiminta vaikuttaa. Siinä olisi myös kiinnitettävä erityistä huomiota syrjäytyneisiin ja haavoittuvassa asemassa oleviin ryhmiin.
Joissakin maissa edellytetään laajamittaista tietojen julkistamista henkilöresursseista. Asiaankuuluvilla toimintaperiaatteilla, kuten henkilöresurssien kehittämistä ja koulutusta koskevilla ohjelmilla, työntekijöiden työssä pysymistä ja osakeomistusta koskevilla suunnitelmilla, voidaan välittää tärkeitä tietoja yritysten kilpailuvahvuuksista markkinaosapuolille ja muille sidosryhmille.
VII.C.1. vastuullisuusraportoinnissa ja vastuullisuuteen liittyvien tietojen julkistamisessa olisi noudatettava korkealaatuisia kansainvälisesti tunnustettuja standardeja, jotka edistävät vastuullisuuteen liittyvien tietojen julkistamisen johdonmukaisuutta ja vertailukelpoisuutta markkinoilla, lainkäyttöalueilla ja yrityksissä
Vaikka valtion omistajaohjausyksiköissä tiedostetaan, että kaikille sopivalla lähestymistavalla on rajoituksensa, ne voivat päättää yhdenmukaistaa tai vakioida raportointivaatimuksia ja tulosindikaattoreita, jotta varmistetaan vastuullisuutta koskevien tietojen julkistamisen johdonmukaisuus, luotettavuus ja vertailukelpoisuus eri yrityksissä ja markkinoilla. Tätä varten raportointia ja julkistamista koskevissa säännöksissä voidaan määrätä vähimmäismäärästä ennalta määriteltyjä indikaattoreita, jotka liittyvät olemassa oleviin kehyksiin, tai pyytää (erityisten) kansainvälisesti hyväksyttyjen raportointistandardien käyttöä raportoinnin laadun varmistamiseksi ja raportointikäytännöistä poikkeamisen rajoittamiseksi. Valtion omistajaohjausyksikköjen olisikin pysyttävä ajan tasalla kehittyvistä kansainvälisesti tunnustetuista standardeista, kuten G20/OECD:n hyvän hallintotavan periaatteista [G20/OECD Principles of Corporate Governance] ja monikansallisten yritysten vastuullista liiketoimintaa koskevista OECD:n suosituksista [OECD Guidelines for Multinational Enterprises on Responsible Business Conduct], yrityksiä ja ihmisoikeuksia koskevista YK:n ohjaavista periaatteista sekä Global Compact -aloitteesta ja Agenda 2030:stä. Tieteeseen perustuvien tavoitemittareiden käyttöä olisi kannustettava erityisesti siirtymäsuunnitelmiin liittyvien tietojen (esim. kasvihuonekaasupäästöjen vähentäminen, luonnon monimuotoisuuden häviäminen) julkistamisessa. Yhdenmukaistamisen lisääminen voi tukea valtion roolia aktiivisena ja asiantuntevana omistajana, kun vastuullisuustietoja voidaan vertailla valtio-omisteisten yritysten ja muiden yritysten välillä.
Monilla lainkäyttöalueilla suositellaan tai vaaditaan, että järkevän sijoittajan näkökulmaan perustuva olennaisuus olisi valtio-omisteisten yritysten perustaso, kun taas toisilla suositellaan tai vaaditaan, että valtio-omisteisten yritysten perustasona olisi käytettävä kaksinkertaista olennaisuutta. Tiedot olisi julkistettava oikea-aikaisesti, ja niihin olisi sisällytettävä takautuvaa ja tulevaisuuteen suuntautuvaa olennaista tietoa kansainvälisesti tunnustettujen raportointistandardien mukaisesti.
Valtio-omisteisten yritysten olisi varmistettava vastuullisuusraportoinnin, taloudellisen raportoinnin ja muiden yritystietojen yhdenmukaisuus. Valtion olisi myös annettava valtio-omisteisille yrityksille ohjeita siitä, missä vastuullisuuteen liittyvät tiedot olisi esitettävä, esimerkiksi ensisijaisessa vuosikertomuksessa (eli integroidussa kertomuksessa) vai erikseen. Ohjeiden pitäisi sisältää selkeät odotukset raporttien julkaisemisesta ja saatavuudesta. Mahdollisuuksien mukaan olisi suosittava integroitua raportointia, koska siitä voi olla hyötyä, kun halutaan osoittaa yrityksen strategian ja sen kestävään kehitykseen sitoutumisen välinen yhteys.
VII.C.2. olisi harkittava riippumattoman, toimivaltaisen ja pätevän varmennuspalvelun tarjoajan vuotuista varmennusta koskevien vaatimusten vaiheittaista käyttöönottoa korkealaatuisten kansainvälisesti tunnustettujen varmennusstandardien mukaisesti.
Riippumaton varmennus vastuullisuusraportoinnista lisää luottamusta raportoitujen tietojen tarkkuuteen ja laatuun ja auttaa siten parantamaan sekä valtio-omisteisten yritysten että valtion vastuuvelvollisuutta kansalaisia kohtaan. Varmennuspalvelut voivat auttaa yrityksiä vähentämään vastuullisuusraportointiin liittyviä kustannuksia ja oikeudellisia riskejä. Ne voivat myös auttaa tyydyttämään osakkeenomistajia ja asiaankuuluvia sidosryhmiä, myös työntekijöitä, ja suojata yritystä oikeudenkäyntiriskeiltä. Varmennus voi tukea valtion roolia aktiivisena ja asiantuntevana omistajana, koska se parantaa vastuullisuusraportointia kohtaan tunnettavaa luottamusta ja sen uskottavuutta. Lisäksi saadaan aiempaa tarkempi arvio yhtiöomistussalkun vastuullisuusriskeistä ja -mahdollisuuksista.
Valtio-omisteisten yritysten koko ja toimintaolosuhteet asianmukaisesti huomioon ottaen valtion olisi odotettava, että valtio-omisteiset yritykset saavat niiden vastuullisuutta koskevista tiedoista rajoitetun tai kohtuullisen varmuuden. Riippumaton ja pätevä varmennuspalvelujen tarjoaja antaa sen luotettavien menetelmien perusteella ja pyrkii varmistamaan siinä valtio-omisteisten yritysten vastuullisuusraportoinnin tarkkuuden ja laadun. Arvioinnissa olisi mieluiten keskityttävä yrityksen vastuullisuutta koskevaan tuloksellisuuteen eikä pelkästään itse raporttiin, vaikka onkin tärkeää varmistaa raportoinnin luotettavuus ja asiaankuuluvien lakisääteisten vaatimusten noudattaminen. Jos kaikkien julkistettujen vastuullisuustietojen varmennus ei ehkä ole mahdollista tai se on liian kallista, olisi harkittava pakollista arviointia merkityksellisimmistä vastuullisuuteen liittyvistä mittareista tai tiedoista, kuten kasvihuonekaasupäästöistä. Lisätäkseen hallituksen luottamusta valtio-omisteisten yritysten raportoinnin luotettavuuteen hallitus voi pyytää sisäisten tarkastajien varmennuksia vastuullisuuteen liittyvistä tiedoista.
Pitkän aikavälin tavoitteena olisi kuitenkin oltava tilinpäätösten ja vastuullisuuteen liittyvien tietojen varmuustason lähentäminen. Tähän sisältyisi tilinpäätösten ja vastuullisuuteen liittyvien tietojen raportointikauden yhdenmukaistaminen.
VII.D. Valtion olisi omistajana asetettava korkeita odotuksia sille, että valtio-omisteiset yritykset noudattavat vastuullista liiketoimintaa koskevia vaatimuksia ja niiden tehokkaita täytäntöönpanotapoja, huomioitava täysin valtio-omisteisten yritysten vastuut sidosryhmiä kohtaan ja pyydettävä valtio-omisteisia yrityksiä raportoimaan suhteistaan sidosryhmiin. Tällaiset omistajan odotukset olisi julkistettava selkeästi ja läpinäkyvästi.
Vastuullista liiketoimintaa koskevan lainsäädäntö- ja sääntely-ympäristön kehittyminen vaikuttaa valtio-omisteisiin yrityksiin. Monet yritykset ovat osoittaneet, että liiketoiminnan normien noudattaminen on tärkeä osa liiketoimintaa. Yksityisten yritysten tavoin niillä on myös kaupallinen intressi minimoida maineriskit ja tulla ”hyviksi yrityskansalaisiksi”. Tämän lisäksi vastuullinen liiketoiminta koetaan yhä enenevässä määrin myös vastuullisen ja resilientin talouden keskeiseksi tekijäksi, sillä se edistää yritysten ja yhteiskunnan muiden osien sopusointuisia suhteita ja palvelee pitkän aikavälin arvonluontitavoitetta.
Siksi valtio-omisteisten yritysten olisi noudatettava vastuullisen liiketoiminnan standardeja liiketoiminnassa ja koko toimitusketjussa, myös ihmisoikeuksien, työllisyyden ja työmarkkinasuhteiden, ympäristön, korruption torjunnan, kuluttajien etujen, tieteen, teknologian ja innovoinnin, kilpailun ja verotuksen osalta. Niiden toimintaa olisi ohjattava asiaankuuluvilla kansainvälisillä välineillä, kuten monikansallisten yritysten vastuullista liiketoimintaa koskevilla OECD:n suosituksilla [OECD Guidelines for Multinational Enterprises on Responsible Business Conduct], jotka olisi pantava mahdollisimman pitkälle täytäntöön, ILO:n julistuksella työelämän perusperiaatteista ja -oikeuksista, ILO:n kolmikantajulistuksella monikansallisia yrityksiä ja sosiaalipolitiikkaa koskevista periaatteista sekä YK:n yrityksiä ja ihmisoikeuksia koskevilla ohjaavilla periaatteilla.
Hallintotavan kannalta keskeistä on sidosryhmien osallistuminen, joka on myös keskeinen osa vastuullista liiketoimintaa ja asianmukaisen huolellisuuden prosessia. Valtion omistajaohjausyksikköjen ja valtio-omisteisten yritysten olisi tunnustettava sidosryhmäsuhteiden merkitys kestävien, taloudellisesti terveiden ja vastuullisten yritysten rakentamisessa. Tällaisia suhteita ovat muun muassa suhteet työntekijöihin, velkojiin, asiakkaisiin, tavarantoimittajiin ja asianomaisiin yhteisöihin. Sidosryhmäsuhteet ovat erityisen tärkeitä valtio-omisteisille yrityksille, joille on osoitettu yleisen edun mukaisia tavoitteita. Valtio-omisteisilla yrityksillä voi niiden toiminnan luonteen vuoksi olla elintärkeä vaikutus maan makrotaloudelliseen kehitykseen ja yhteisöihin, joissa ne toimivat. Lisäksi monet sijoittajat ottavat sijoituspäätöksissään yhä enemmän huomioon sidosryhmiin liittyvät kysymykset ja arvioivat sidosryhmiin liittyvistä kysymyksistä aiheutuvia mahdollisia oikeudenkäyntiriskejä. Siksi omistajaohjausyksikön ja valtio-omisteisten yritysten on tärkeää tiedostaa vaikutus, joka aktiivisella sidosryhmäpolitiikalla voi olla yrityksen vastuullisuuteen ja resilienssiin sekä sen pitkän aikavälin strategisten tavoitteiden saavuttamiseen ja maineeseen.
Tätä varten valtio-omisteisten yritysten olisi raportoitava sidosryhmäkysymyksistä sekä osoitettava halukkuutensa toimia läpinäkyvästi ja sitoutua yhteistyöhön sidosryhmien kanssa. Tämä lisää luottamusta ja parantaa niiden mainetta. Tällainen raportointi voi sisältää muun muassa edistymisraportteja hankkeiden vaikutusten kohteena oleville sidosryhmille sekä raportteja sidosryhmien osallistamistoimista ja niiden tuotoksista osallistujina oleville sidosryhmille. Nämä tiedot voidaan sisällyttää yrityksen raportteihin tai esittää erillisinä asiakirjoina.
Erityisesti:
VII.D.1. valtionhallintojen, valtion omistajaohjausyksikköjen ja valtio-omisteisten yritysten olisi tunnustettava lainsäädännössä tai keskinäisissä sopimuksissa vahvistetut sidosryhmien oikeudet ja kunnioitettava niitä; jos sidosryhmien etuja suojellaan lain nojalla, työntekijöillä ja muilla sidosryhmillä olisi oltava mahdollisuus saada käyttöönsä tehokkaita oikeussuojakeinoja, jos niiden oikeuksia loukataan, ja tämän olisi oltava mahdollista kohtuullisin kustannuksin ja ilman kohtuuttomia viivästyksiä
Määräävänä osakkeenomistajana valtio voi hallita yritysten päätöksentekoa ja tehdä päätöksiä sidosryhmien vahingoksi. Sen vuoksi on tärkeää luoda toimintamalleja ja menettelyjä työntekijöiden, asianomaisten yhteisöjen ja muiden asiaankuuluvien sidosryhmien oikeuksien suojelemiseksi. Omistajaohjausyksikön ja valtio-omisteisten yritysten olisi tunnustettava lainsäädännössä tai keskinäisissä sopimuksissa vahvistetut sidosryhmien oikeudet, ja niillä olisi oltava tältä osin selkeät toimintaperiaatteet.
Sidosryhmät vaihtelevat yrityksen ja sen toiminnan mukaan, mutta niihin kuuluvat yleensä työntekijät, velkojat, asiakkaat, tavarantoimittajat ja yhteisöt, joihin asia vaikuttaa. Sidosryhmien oikeudet on suurelta osin vahvistettu lainsäädännössä (esim. työntekijät, liiketoiminta, kauppa, ympäristö ja maksukyvyttömyys) tai sopimussuhteissa, joita yritysten on noudatettava. Tehokkaan päätöksentekoprosessin aikaansaamiseksi yritysten olisi sovellettavan paikallisen lainsäädännön mukaisesti otettava huomioon myös sidosryhmät, joiden kanssa niillä ei ole sopimussuhteita. Muutoin ne saattavat jättää pois keskeisiä kysymyksiä laatiessaan vastuullisuuspolitiikkaansa, -tavoitteitaan ja -raporttejaan.
Oikeudellisen kehyksen olisi oltava läpinäkyvä, ja sidosryhmien olisi voitava sen avulla ilmoittaa oikeuksiensa rikkomisesta ja saada siihen oikaisu kohtuullisin kustannuksin ja ilman kohtuuttomia viivästyksiä. Lisäksi väärinkäytösten paljastajia eli henkilöitä tai organisaatioita, jotka ilmoittavat valtion tai valtio-omisteisten yritysten lainsäädäntöä koskevista väärinkäytöksistä (esimerkiksi sosiaali- tai ympäristölainsäädännön, korruption tai ihmisoikeuksien osalta), olisi suojeltava lailla.
Tietyillä lainkäyttöalueilla tietyille sidosryhmille voidaan myöntää valtio-omisteisissa yrityksissä erityisiä oikeuksia oikeudellisen aseman, asetusten, keskinäisten sopimusten tai erillisten hallintorakenteiden nojalla. Tämä koskee muun muassa työntekijöiden edustusta valtio-omisteisissa yrityksissä. Kaikkien sidosryhmille myönnettyjen erityisoikeuksien tai päätöksentekoprosessiin vaikuttamisen olisi oltava yksitulkintaista. Riippumatta siitä, mitä lailla tai muilla keinoilla sidosryhmille myönnettyjä oikeuksia valtio-omisteisten yrityksen on tältä osin otettava huomioon, yrityksen elinten, pääasiassa yhtiökokouksen ja hallituksen, olisi säilytettävä päätösvaltansa. Jotta voitaisiin kannustaa aktiiviseen ja pitkäaikaiseen arvoa luovaan yhteistyöhön sidosryhmien kanssa, valtion omistajaohjausyksikköjen ja valtio-omisteisten yritysten olisi varmistettava, että sidosryhmillä, myös työntekijöillä ja asianomaisilla yhteisöillä, on käytettävissään oikea-aikaisesti ja säännöllisesti merkityksellisiä, riittäviä ja luotettavia tietoja, jotta ne voivat käyttää oikeuksiaan. Tämä koskee myös tehokkaita oikeussuojakeinoja, jos niiden oikeuksia loukataan. Työntekijöiden olisi myös voitava ilmoittaa hallitukselle vilpittömästi ja vapaasti huolistaan, jotka koskevat laittomia tai epäeettisiä käytäntöjä, eikä heidän oikeuksiaan saisi vaarantaa.
VII.D.2. valtio-omisteisten yritysten olisi kehitettävä sidosryhmien tarkoituksenmukaista osallistumista vastuullisuuden edistämiseen ja oikeudenmukaisen siirtymän varmistamiseen ja kannustettava niitä siihen, ja tämän olisi koskettava erityisesti henkilöitä tai ryhmiä, joille voi olla etua yrityksen toiminnasta tai joihin se voi vaikuttaa
Säännöllisen ja jatkuvan sidosryhmävuoropuhelun olisi oltava johdon päätöksenteon pohjana, ja se olisi otettava huomioon valtio-omisteisten yritysten liiketoimintastrategiassa. Merkityksellinen sidosryhmien osallistuminen voi tukea oikeudenmukaista siirtymää (eli siirtymistä vihreämpään talouteen mahdollisimman oikeudenmukaisella ja osallistavalla tavalla), koska siten voidaan turvata muun muassa työntekijöiden oikeudet ja toimeentulo. Tällainen vuoropuhelu voi olla hyödyllistä monissa asioissa, mutta se on erityisen tärkeää yrityksen vastuullisuuden ja resilienssin parantamista koskevien päätösten kannalta, koska siitä voidaan saada lyhyen aikavälin rahavirtoja ja samalla pitkän aikavälin hyötyjä. Tällainen vuoropuhelu voi myös auttaa yritystä arvioimaan, mitkä vastuullisuuskysymykset ovat niin merkityksellisiä, että niihin olisi puututtava ja niistä olisi ilmoitettava.
Sidosryhmien vuoropuhelua ja osallistumista varten olisi tarjottava asiaankuuluvat foorumit, jotka perustuvat lakeihin tai asetuksiin. Merkityksellisellä sidosryhmien osallistumisella tarkoitetaan yleensä jatkuvaa sidosryhmäyhteistyötä, joka koostuu kaksisuuntaiseen viestintään perustuvasta vuorovaikutteisesta prosessista, on riippuvaista molempien osapuolten osallistujien vilpittömyydestä ja jossa reagoidaan sidosryhmien näkemyksiin (eli seurataan tuotoksia).
Jotta voidaan varmistaa, että sidosryhmien osallistuminen on merkityksellistä ja tehokasta, on tärkeää varmistaa, että se on oikea-aikaista, selkeää, asianmukaista ja turvallista sidosryhmille. On myös tärkeää tunnistaa ja poistaa mahdolliset esteet, jotka haittaavat haavoittuvien tai syrjäytyneiden sidosryhmien osallistumista. Tätä varten olisi otettava käyttöön toimintamalleja, joilla edistetään oikeudellisten väärinkäytösten nimetöntä ilmoittamista. Yrityksen toimihenkilöiden epäeettiset ja laittomat käytännöt voivat loukata sidosryhmien oikeuksia sekä tehdä hallaa yrityksen maineelle. Siksi on tärkeää, että yritykset laativat väärinkäytösten paljastamista koskevan luottamuksellisen toimintatavan, joka sisältää menettelyt ja safe harbor -säännökset sellaisia valituksia varten, joita työntekijät joko henkilökohtaisesti tai heitä edustavien elinten ja muiden yrityksen ulkopuolisten tahojen välityksellä tekevät laittomasta ja epäeettisestä käyttäytymisestä. Hallitusta olisi kannustettava suojelemaan näitä henkilöitä ja edustavia elimiä, joiden olisi myös päästävä luottamuksellisesti hallituksesta riippumattoman henkilön puheille. Tällainen henkilö on usein tarkastuksista tai eettisistä säännöistä vastaavan valiokunnan jäsen. Joissakin yrityksissä on valitusten käsittelystä vastaava toimihenkilö. Asianomaiset viranomaiset ovat myös perustaneet luottamuksellisia puhelin- ja sähköpostitoimintoja valitusten vastaanottamista varten. Vaikka tietyillä lainkäyttöalueilla edustavat elimet hoitavat tehtäviä, jotka koskevat huolien välittämistä yritykselle, yksittäisiä työntekijöitä ei pitäisi sulkea pois eikä suojella vähemmän, kun he toimivat yksin.
Jos korjaavia toimia ei ole toteutettu ajoissa tai jos on olemassa kohtuullinen riski siitä, että lain rikkomista koskevaan valitukseen suhtaudutaan kielteisesti, työntekijöitä ja muita sidosryhmiä kannustetaan ilmoittamaan vilpittömässä mielessä tekemästään valituksesta toimivaltaisille viranomaisille. Monilla lainkäyttöalueilla annetaan myös mahdollisuus saattaa monikansallisten yritysten vastuullista liiketoimintaa koskevien OECD:n suositusten [OECD Guidelines for Multinational Enterprises on Responsible Business Conduct] täytäntöönpanoon liittyviä kysymyksiä koskevat tapaukset vastuullisen liiketoiminnan kansallisen yhteyselimen käsiteltäväksi. Yrityksen olisi pidättäydyttävä syrjivistä tai kurinpidollisista toimista tällaisia sidosryhmiä vastaan.
VII.D.3. työntekijöiden osallistumista koskevia toimintamalleja olisi voitava kehittää; kun työntekijät ja muut sidosryhmät osallistuvat hyvän hallintotavan prosessiin, heillä olisi oltava käytettävissään asiaankuuluvia, riittäviä ja luotettavia tietoja oikea-aikaisesti ja säännöllisesti
Se, missä määrin työntekijät osallistuvat hyvän hallintotavan toteuttamiseen, riippuu kansallisista laeista ja käytännöistä ja voi vaihdella myös valtio-omisteisten yritysten välillä. Hyvän hallintotavan toteuttamiseen osallistumista koskevat toimintamallit voivat hyödyttää valtio-omisteisia yrityksiä suoraan ja epäsuorasti, koska työntekijät ovat valmiita panostamaan yrityskohtaisiin taitoihin. Tällaisia toimintamalleja ovat esimerkiksi työntekijöiden edustajat hallituksissa ja hallintoprosesseissa, kuten ammattiyhdistysten edustus, kollektiivinen tai paikallinen neuvottelu ja yritysneuvostot, jotka ottavat huomioon työntekijöiden näkökulmat tietyissä keskeisissä päätöksissä. Kansainvälisissä sopimuksissa ja normeissa tunnustetaan myös työntekijöiden oikeudet saada tietoa, tulla kuulluksi ja neuvotella. Erityisesti silloin, kun työntekijät ja muut sidosryhmät voivat osallistua hyvän hallintotavan kehyksiä koskevien lakien ja käytäntöjen nojalla, on tärkeää, että sidosryhmät saavat käyttöönsä velvollisuuksiensa täyttämiseen tarvittavat tiedot.
Monilla lainkäyttöalueilla on tulosta parantavina toimintamalleina käytössä työntekijöiden osakeomistussuunnitelmia tai muita voitonjakotapoja. Eläkesitoumukset ovat usein myös osa yrityksen ja sen aiempien ja nykyisten työntekijöiden välistä suhdetta.
VII.D.4. valtion omistajaohjausyksikköjen ja valtio-omisteisten yritysten olisi ryhdyttävä toimiin varmistaakseen integriteettiä koskevat korkeat vaatimukset valtio-omisteisella toimialalla ja välttääkseen valtio-omisteisten yritysten käytön poliittisen rahoituksen, suojelun tai oman tai lähipiirin vaurastumisen kanavana.
Valtion omistus keskittyy suuririskisille toimialoille, kuten kaivannaisteollisuuteen ja infrastruktuuriin, joilla julkinen ja yksityinen sektori risteävät arvokkaiden käyttöoikeussopimusten ja suurten julkisten hankintojen kautta. Monissa talouksissa valtio-omisteiset yritykset tarjoavat edelleen olennaisia julkisia palveluja ja jotkin valtio-omisteiset yritykset toimivat edelleen julkisina laitoksina, vaikka niillä on taloudellisia tavoitteita ja ne kilpailevat markkinoilla. Tämä tekijöiden yhtyminen voi tehdä valtio-omisteisista yrityksistä erityisen alttiita korruptiolle ja hyväksikäytölle poliittista rahoitusta, suojelua ja oman tai lähipiirin vaurastumista varten. Verorahoille koituvat kustannukset ja valtio-omisteisten yritysten korruptioon liittyvistä väärin kohdennetuista resursseista johtuvat kieroutuneet vaikutukset voivat heikentää kansalaisten luottamusta julkisiin laitoksiin.
Valtio-omistajien olisi ryhdyttävä tarvittaviin toimenpiteisiin kieltääkseen valtio-omisteisten yritysten käytön välineinä poliittisen toiminnan rahoittamisessa ja poliittisten kampanjoiden edistämisessä. Niiden olisi myös edellytettävä, että valtio-omisteiset yritykset noudattavat edunvalvontaan liittyviä lakeja esimerkiksi ilmoittamalla tapaamisista asianmukaisessa rekisterissä. Asianmukaisilla toimenpiteillä olisi puututtava myös muihin riskialttiisiin aloihin, kuten tavaroiden ja palvelujen hankintaan sekä muun muassa hallituksen ja avainjohdon palkkioihin, eturistiriitoihin, vieraanvaraisuuteen ja viihteeseen, hyväntekeväisyyslahjoituksiin ja sponsorointiin, lahjoihin, suosintaan, nepotismiin tai ystävyyssuhteiden hyödyntämiseen sekä voitelurahaan, houkutteluun ja kiristykseen.
Valtiota ja valtio-omisteisia yrityksiä kannustetaan panemaan mahdollisimman laajasti täytäntöön korruptiontorjuntaa ja integriteettiä valtio-omisteisissa yrityksissä koskevat OECD:n suuntaviivat [OECD Guidelines on Anti-Corruption and Integrity in State-Owned Enterprises]. Sen säännöksillä täydennetään tätä asiakirjaa.