Valtio-omisteisten yritysten olisi noudatettava läpinäkyvyyttä, vastuuvelvollisuutta ja integriteettiä koskevia korkeita vaatimuksia, ja niihin olisi sovellettava samoja korkealaatuisia kirjanpito-, julkistamis-, vaatimustenmukaisuus- ja tilintarkastusstandardeja kuin listattuihin yhtiöihin.
Läpinäkyvyys kaikissa yritystä koskevissa olennaisissa asioissa on avainasemassa valtio-omisteisten yritysten hallitusten ja johdon vastuuvelvollisuuden vahvistamisessa. Se auttaa myös valtiota toimimaan asiantuntevana omistajana. Valtio-omisteisten yritysten raportointi- ja julkistamisvaatimuksista päätettäessä olisi otettava huomioon yrityksen koko ja kaupallinen ulottuvuus. Julkistamisvaatimukset eivät esimerkiksi saisi aiheuttaa kilpailuhaittaa pienille valtio-omisteisille yrityksille, joilla ei ole yleisen edun mukaisia tavoitteita. Jos taas valtio-omisteiset yritykset ovat suuria tai valtion omistus perustuu ensisijaisesti yleisen edun mukaisiin tavoitteisiin, kyseisten yritysten olisi noudatettava erityisen korkeita läpinäkyvyys- ja julkistamisvaatimuksia aloilla, jotka voivat olennaisesti vaikuttaa yrityksen menestykseen.
V.A. Valtio-omisteisten yritysten olisi raportoitava kaikista yritystä koskevista olennaisista seikoista ja julkistettava ne korkealaatuisten, kansainvälisesti tunnustettujen tilinpäätös- ja raportointistandardien mukaisesti. Niihin voi sisältyä valtio-omistajan ja kansalaisten kannalta merkittäviä huolenaiheita. Tiedotuskanavien olisi oltava maksutta ja oikea-aikaisesti yleisesti käytettävissä.
Kaikkien valtio-omisteisten yritysten olisi julkistettava vähintään vuosittain kaikki yritystä koskevat olennaiset seikat, ja suurten ja listattujen yritysten olisi julkistettava ne korkealaatuisten kansainvälisesti tunnustettujen tilinpäätös- ja raportointistandardien tai näiden standardien kanssa yhdenmukaisten kansallisten tilinpäätösstandardien mukaisesti. Kaikkien muiden valtio-omisteisten yritysten olisi sovellettava näitä standardeja siinä määrin kuin se on mahdollista. Olennaiset tiedot voidaan määritellä tiedoiksi, joiden puuttumisen tai virheellisyyden voidaan kohtuudella olettaa vaikuttavan sijoittajan arvioon yrityksen arvosta. Olennaiset tiedot voidaan myös määritellä tiedoiksi, joita järkevä sijoittaja pitäisi tärkeinä sijoitus- tai äänestyspäätöksen tekemisessä. Yritysten tekemässä julkistamisessa olisi näin ollen keskityttävä siihen, mikä on olennaista sijoittajien päätöksille, kuten yrityksen arvonmääritys, mutta se voi myös auttaa parantamaan yleistä ymmärrystä yritysten rakenteesta ja toiminnasta, yritysten hallintokäytännöistä ja tuloksista ympäristöön, sosiaaliseen vastuuseen ja hyvään hallintotapaan liittyvissä asioissa.
Tietojen levittämistä voidaan parantaa myös helppokäyttöisillä ja käyttäjäystävällisillä yritysten verkkosivustoilla. Nykyään useimmilla lainkäyttöalueilla vaaditaan tai suositellaan, että yrityksillä on verkkosivusto, josta saa asiaankuuluvaa ja merkittävää tietoa yrityksestä. Valtio-omisteisen yrityksen hallituksen jäsenten olisi allekirjoitettava tilinpäätökset, ja toimitusjohtajan ja talousjohtajan olisi vahvistettava, että niissä esitetään asianmukaisesti ja oikeudenmukaisesti valtio-omisteisen yrityksen toiminta ja taloudellinen tilanne.
Asianomaisten viranomaisten olisi mahdollisuuksien mukaan tehtävä kustannus-hyötyanalyysi sen määrittämiseksi, mihin valtio-omisteisiin yrityksiin olisi sovellettava korkealaatuisia kansainvälisesti tunnustettuja standardeja. Tämä edistää johdonmukaisuutta ja vertailukelpoisuutta koko yhtiöomistussalkussa. Kansallisista standardeista saadaan korkealaatuisia tekemällä niistä yhdenmukaisia jonkin kansainvälisesti tunnustetun tilinpäätösstandardin kanssa. Analyysissa olisi otettava huomioon, että vaativat julkistamisvaatimukset kannustavat sekä hallitusta että johtoa hoitamaan tehtävänsä ammattimaisesti ja antavat niille siihen keinon.
Vuosi- ja osavuosikatsaukset ovat tärkeä tietolähde, jonka avulla voidaan tulkita valtio-omisteisen yrityksen tarkastetuissa tilinpäätöksissä lueteltuja taloudellisia ja operatiivisia tuloksia. Kaikkien valtio-omisteisten yritysten olisi laadittava vuositilinpäätös, joka sisältää taseen, rahavirtalaskelman, tuloslaskelman, omistajan oman pääoman muutoksia koskevan laskelman ja liitetiedot. Nämä vuositilinpäätökset olisi lähtökohtaisesti laadittava 3–6 kuukautta tilikauden päättymisen jälkeen. Raportoinnin olisi oltava täydellistä, tiivistä, luotettavaa ja vertailukelpoista.
Vaikka kaikki valtio-omisteiset yritykset, jopa puhtaasti kaupallista toimintaa harjoittavat yritykset, harjoittavat toimintaansa yleisen edun mukaisesti, korkealaatuinen julkistaminen on erityisen arvokasta valtio-omisteisille yrityksille, joilla on tärkeitä yleisen edun mukaisia tavoitteita. Se on erityisen tärkeää silloin, kun niillä on merkittävä vaikutus valtion talousarvioon, valtion riskeihin tai kun niillä on vaikutusta vastuullisuuteen liittyviin asioihin tai globaaleihin markkinoihin.
Valtio-omisteisiin yrityksiin olisi sovellettava samoja julkistamisvaatimuksia kuin listattuihin yrityksiin yritysten liiketoiminnan laajuus ja koko huomioon ottaen. Julkistamisvaatimukset eivät saisi vaarantaa yritysten olennaista luottamuksellisuutta eivätkä asettaa valtio-omisteisia yrityksiä epäedulliseen asemaan yksityisiin kilpailijoihin nähden. Valtio-omisteisten yritysten olisi raportoitava kaikista yritystä koskevista olennaisista seikoista, kuten niiden taloudellisista ja operatiivisista tuloksista, muista kuin taloudellisista tiedoista, palkitsemispolitiikasta ja hallituksen jäsenten ja avainjohtajien toteutuneesta palkitsemisesta, lähipiiriliiketoimista, myös niistä, jotka liittyvät hallitukseen ja siihen liittyviin yhteisöihin, hallintorakenteista ja hallintoperiaatteista. Valtio-omisteisten yritysten olisi ilmoitettava, noudattavatko ne jotakin hyvää hallintotapaa koskevaa säännöstöä, ja jos noudattavat, ilmoitettava, mitä. Tuloksellisuutta koskevassa julkistamisessa pidetään hyvänä käytäntönä kansainvälisesti hyväksyttyjen raportointistandardien noudattamista.
Wi sten kapasiteetti ja koko huomioon ottaen tällaisia tietoja ovat esimerkiksi seuraavat:
V.A.1. selkeä selvitys yleisölle yrityksen tavoitteista ja niiden toteutumisesta, myös mahdollisista valtion omistajaohjausyksikön edellyttämistä toiminnoista
Jokaisen valtio-omisteisen yrityksen on tärkeää olla selvillä kokonaistavoitteistaan. Käytettävästä tuloksellisuuden seurantajärjestelmästä riippumatta olisi yksilöitävä rajallinen joukko yleisiä perustavoitteita sekä annettava tiedot siitä, miten yritys käsittelee mahdollisesti ristiriitaisten tavoitteiden välisiä kompromisseja.
Kun valtio on enemmistöosakas tai sillä on tosiasiallinen määräysvalta valtio-omisteisessa yrityksessä, valtio-omistajien odotukset olisi tehtävä selväksi kaikille muille sijoittajille, markkinoille ja suurelle yleisölle. Tällaiset julkistamisvelvoitteet kannustavat valtio-omisteisen yrityksen toimihenkilöitä selkeyttämään odotuksia itselleen ja voivat myös lisätä johdon sitoutumista niiden täyttämiseen. Niistä saadaan vertailukohta kaikille osakkeenomistajille, markkinoille ja suurelle yleisölle johdon hyväksymän strategian ja päätösten tarkastelua varten.
Valtio-omisteisten yritysten olisi raportoitava tavoitteidensa saavuttamisesta julkistamalla keskeiset tulosindikaattorit. Kun valtio-omisteista yritystä käytetään myös yleisen edun mukaisiin tavoitteisiin, sen olisi myös raportoitava siitä, miten ne saavutetaan.
V.A.2. yrityksen taloudelliset ja operatiiviset tulokset, myös tarvittaessa julkisen palvelun velvoitteisiin liittyvät kustannukset ja rahoitusjärjestelyt
Valtio-omisteisten yritysten olisi yksityisten yritysten tavoin julkistettava tietoja taloudellisesta, operatiivisesta ja muusta kuin taloudellisesta tuloksellisuudestaan. Tähän voisivat sisältyä esimerkiksi tärkeimmät tilinpäätösasiakirjat, kuten taseeseen, tuloslaskelmaan, kassavirtalaskelmaan ja tilinpäätöksen liitetietoihin sisältyvät tiedot, sekä muut keskeiset taloudelliset tiedot, joita yritys pitää merkityksellisinä, kuten osinko- ja velkatiedot (myös tiedot maksamattomista veloista, maturiteettiprofiilista ja valuuttajakaumasta), sijoitettu pääoma, käyttökate (EBITDA), oman pääoman tuotto, omaisuuden tuotto, omavaraisuusaste, sijoitukset, osinkojen maksu, velkaantumisaste sekä muut tunnusluvut, kuten työntekijöiden määrä ja sukupuolten tasa-arvoon ja muunlaiseen monimuotoisuuteen liittyvien tavoitteiden saavuttaminen soveltuvin osin. Tilinpäätösraportointiin sovellettava raportointistandardi (esim. IFRS tai muu) olisi ilmoitettava. Tällaisten tietojen avulla lukijan pitäisi pystyä arvioimaan keskeisiä taloudellisia tietoja kaupallisista ja muista kuin kaupallisista ulottuvuuksista. Tunnuslukuja olisi myös tuettava riittävillä tiedoilla, jotta osakkeenomistajat ymmärtäisivät, millaisia viestejä luvuilla on tarkoitus välittää, miten luvut lasketaan ja miten ne liittyvät niitä koskeviin tilinpäätöksiin. Lisäksi silloin, kun valtio-omisteisten yritysten odotetaan täyttävän tietyt julkisen palvelun velvoitteet, olisi julkistettava tiedot asiaan liittyvän toiminnan kustannuksista. Valtio-omisteisille yrityksille avustuksina tai muuntyyppisinä luontoisetuina ja etuina, myös julkisen palvelun velvoitteista, maksettavat korvaukset olisi ilmaistava määrällisesti, ja ne olisi ilmoitettava ja perusteltava. Niiden kanssa olisi kerrottava niiden mahdollisesta vaikutuksesta tasapuolisiin toimintaedellytyksiin. Hyvänä käytäntönä suositellaan myös, että tilinpäätöksen liitteenä on kertomus tilinpäätösraportoinnin sisäisestä valvonnasta. Omistajaohjausyksikön olisi samalla huolehdittava siitä, että valtio-omisteisille yrityksille asetetut, yksityisiin yrityksiin verrattuna ylimääräiset raportointivelvoitteet eivät aiheuta kohtuutonta rasitetta niiden taloudelliselle toiminnalle.
V.A.3. yrityksen tai konsernin sekä mahdollisten merkittävien tytäryhtiöiden hallinto- ja omistusrakenne, oikeudellinen rakenne sekä äänioikeusosuudet, myös hyvää hallintotapaa koskevien suositusten tai toimintaperiaatteiden sisältö ja täytäntöönpanoprosessit
Valtio-omisteisten yritysten omistus- ja äänestysrakenteiden läpinäkyvyys on tärkeää, jotta kaikilla osakkeenomistajilla on selkeä käsitys osuudestaan kassavirrasta ja äänioikeuksista. Olisi myös oltava selvää, kenellä on laillinen omistusoikeus valtion osakkeisiin ja kuka on vastuussa valtion omistusoikeuden käyttämisestä. Kaikki erityisoikeudet tai -sopimukset, jotka poikkeavat yleisesti sovellettavista hyvää hallintotapaa koskevista säännöistä ja jotka voivat vääristää valtio-omisteisen yrityksen omistuksen tai määräysvallan rakennetta, kuten ylivaltaosakkeet ja veto-oikeus, olisi julkistettava. Mahdollisten määräysvaltajärjestelyjen, kuten osakassopimusten, olemassaolo olisi julkistettava, mutta osa niiden sisällöstä voi olla salassa pidettävää.
Valtio-omisteisten yritysten olisi julkaistava kaikki muut merkitykselliset tiedot organisaatiorakenteestaan, kuten merkittävistä tytär- ja sidosyrityksistä ja muista yhteisöistä, joissa ne ovat osallisena tai joissa niillä on edustusta ja toimintaa. Tähän olisi sisällyttävä omistusosuus kussakin tällaisessa tytäryhtiössä tai holdingyhtiössä sekä niiden perustamis- ja toimintamaat. Monimutkaiset konsernirakenteet voivat lisätä lähipiiriliiketoimille ominaista läpinäkymättömyyttä ja mahdollisuutta kiertää julkistamisvaatimuksia. Erityistä huomiota olisi kiinnitettävä kaikkien lähipiiriin kuuluvien osapuolten tunnistamiseen lainkäyttöalueilla, joilla on monimutkaisia konsernirakenteita, jotka liittyvät julkisen kaupankäynnin kohteena oleviin yrityksiin.
V.A.4. hallituksen jäsenten ja avainjohtajien palkitseminen
Valtio-omisteisten yritysten on tärkeää varmistaa, että hallituksen jäsenten ja avainjohtajien palkitseminen on erittäin läpinäkyvää ja mieluiten yksilöllistä. Riittävien tietojen toimittamatta jättäminen voi johtaa kielteisiin käsityksiin ja lisätä riskiä kielteisestä suhtautumisesta omistajaohjausyksikköön ja yksittäisiin valtio-omisteisiin yrityksiin. Valtio-omisteisten yritysten odotetaan yleensä julkistavan oikea-aikaisia tietoja vakiomuodossa ja vertailukelpoisesti. Näitä tietoja ovat muun muassa olennaiset muutokset hallituksen jäseniin ja avainjohtajiin sovellettaviin palkitsemiskäytäntöihin sekä palkkiotasoihin tai -määriin. Tietojen olisi tarvittaessa sisällettävä muun muassa irtisanomista ja eläkkeelle siirtymistä koskevia säännöksiä sekä mahdolliset hallituksen jäsenille ja avainjohtajille annetut erityisetuudet, kannustinjärjestelmät tai luontoissuoritukset. Vastuullisuusindikaattoreiden käyttö palkitsemisessa voi myös antaa aihetta julkistaa tietoja, joiden avulla osakkeenomistajat voivat arvioida, liittyvätkö indikaattorit olennaisiin vastuullisuusriskeihin ja edistetäänkö niillä pitkän aikavälin näkemystä.
V.A.5. hallituksen ja sen jäsenten kokoonpano, myös hallituksen jäsenten pätevyydet, valintaprosessi, hallituksen monimuotoisuutta koskevat linjaukset, roolit muiden yritysten hallituksissa tai valtionhallinnossa ja tarvittaessa luokittelu riippumattomaksi jäseneksi
Täysi läpinäkyvyys hallituksen jäsenten pätevyyksistä on erityisen tärkeää valtio-omisteisissa yrityksissä, ja sen olisi oltava täysin yhdenmukaista korruptiontorjuntaa ja integriteettiä valtio-omisteisissa yrityksissä koskevien OECD:n suuntaviivojen [OECD Guidelines on Anti-Corruption and Integrity in State-Owned Enterprises] kanssa. Valtion täysin omistamissa valtio-omisteisissa yrityksissä hallituksen jäsenten nimittäminen ja valinta on usein suoraan valtionhallinnon vastuulla. Siksi on olemassa riski siitä, että hallituksen jäsenten katsotaan toimivan valtion tai tiettyjen poliittisten valitsijakuntien puolesta eikä yrityksen ja sen osakkeenomistajien pitkän aikavälin edun mukaisesti. Kun hallituksen jäsenten pätevyydestä sekä nimitys- ja valintaprosesseista edellytetään suurta läpinäkyvyyttä, voidaan osaltaan lisätä valtio-omisteisten yritysten hallitusten ammattimaisuutta. Siten myös sijoittajat voivat arvioida hallituksen jäsenten pätevyyttä ja havaita mahdolliset eturistiriidat.
Monilla lainkäyttöalueilla vaaditaan tai suositellaan hallitusten kokoonpanon julkistamista, myös sukupuolen moninaisuuden osalta. Tällainen julkistaminen voi koskea työkokemuksen ja asiantuntemuksen lisäksi myös muita perusteita, kuten ikää ja muita demografisia ominaisuuksia. Joillakin lainkäyttöalueilla, joilla tällaisia vaatimuksia tai suosituksia on vahvistettu säännöstöissä, pyydetään myös tietojen julkistamista ”noudata tai selitä” -periaatteen nojalla. Joissakin tapauksissa tähän sisältyy avainjohtajien ja muiden ylimmän johdon jäsenten tehtävien julkistaminen. Lisäksi olisi julkistettava asiaankuuluvat käytännöt, joilla edistetään monimuotoisuutta hallitus- ja johtotehtävissä.
V.A.6. mahdolliset olennaiset ennakoitavissa olevat riskitekijät ja niiden hallitsemiseksi toteutetut toimenpiteet
Kun valtio-omisteiset yritykset eivät selkeästi tunnista, arvioi tai valvo riskejä tai raportoi niistä, syntyy vakavia vaikeuksia. Jos olennaisia riskitekijöitä ei ilmoiteta asianmukaisesti, valtio-omisteiset yritykset voivat antaa virheellisiä tietoja taloudellisesta tilanteestaan, kokonaistuloksestaan tai pitkän aikavälin arvonluontimahdollisuuksistaan. Tämä voi puolestaan johtaa epäasianmukaisiin strategisiin päätöksiin ja odottamattomiin taloudellisiin tappioihin. Olennaisista riskitekijöistä olisi ilmoitettava ajoissa ja riittävän usein.
Se, julkistavatko valtio-omisteiset yritykset niiden toiminnassa syntyneen riskin luonteen ja laajuuden asianmukaisesti, riippuu valtio-omisteisten yritysten riskienhallintajärjestelmän moitteettomuudesta. Valtio-omisteisten yritysten olisi raportoitava uusien ja kehittyvien standardien mukaisesti. Tällaiseen raportointiin voisi tarvittaessa kuulua riskienhallintastrategioita ja niiden täytäntöönpanemiseksi käyttöön otettuja järjestelmiä. Suosituksissa annetaan ohjeita riittävien ja kattavien tietojen julkistamisesta, jotta osakkeenomistajille ja muille käyttäjille voidaan tiedottaa kokonaisvaltaisesti valtio-omisteisiin yrityksiin liittyvistä kohtuudella ennakoitavissa olevista olennaisista riskeistä. Riskin julkistaminen on tehokkainta, kun se on räätälöity nimenomaisesti kyseiselle yritykselle ja toimialalle. Riskien seuranta- ja hallintajärjestelmästä tiedottamista pidetään yhä laajemmin hyvänä käytäntönä. Se koskee myös asiaan liittyvien asianmukaisen huolellisuuden prosessien luonnetta ja tehokkuutta.
Kaikki osakkeenomistajat – myös valtio ja muut osakkeenomistajat kuin valtio – tarvitsevat tietoja valtio-omisteisten yritysten kohtuudella ennakoitavissa olevista olennaisista riskeistä. Niitä voivat olla esimerkiksi valtio-omisteisten yritysten toimialaan tai maantieteellisiin alueisiin liittyvät riskit, riippuvuus hyödykkeistä ja toimitusketjuista, rahoitusmarkkinariskit, muun muassa korko- tai valuuttariski, johdannaisiin ja taseen ulkopuolisiin liiketoimiin liittyvät riskit, liiketoimintaan liittyvät riskit, muun muassa korruptio-, ihmisoikeus- ja työvoimariskit, digitaalinen turvallisuus ja muut teknologiaan liittyvät riskit, verotukseen liittyvät riskit, vastuullisuusriskit, erityisesti ilmastoon liittyvät riskit. Riskeihin liittyviin tietoihin voi lisäksi kuulua muita merkittäviä geopoliittisia tapahtumia, kuten pandemioita, innovointia, yhteyksiä kansallisiin kehityssuunnitelmiin sekä sukupuolten tasa-arvoa ja monimuotoisuutta. Kaivannaisteollisuuden yritysten olisi julkistettava varantonsa asiaa koskevien parhaiden käytäntöjen mukaisesti, koska tämä voi olla keskeinen osa niiden arvoa ja riskiprofiilia.
Julkistetut tiedot olennaisista ennakoitavissa olevista riskitekijöistä voivat olla erityisen hyödyllisiä osakkeenomistajille ja sidosryhmille, kun valtio-omisteiset yritykset toimivat aloilla, joilla on vastikään purettu sääntelyä ja jotka ovat yhä kansainvälisempiä, uusilla lainkäyttöalueilla tai suuririskisillä aloilla, joilla niihin voi kohdistua uusia tai erilaisia riskejä, myös edellä mainittuja.
V.A.7. kaikki valtiolta saatu suora tai välillinen rahoitustuki, myös takaukset, ja valtio-omisteisen yrityksen puolesta tehdyt sitoumukset, myös sopimusperusteiset sitoumukset ja vastuut, jotka johtuvat julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuksista tai osallistumisesta yhteisyrityksiin
Jotta valtio-omisteisten yritysten taloudellisesta tilanteesta saadaan oikeudenmukainen ja kattava kuva, valtion ja valtio-omisteisten yritysten keskinäiset velvoitteet, rahoitustuki tai riskinjakomekanismit on julkistettava asianmukaisesti. Julkistamisen olisi sisällettävä yksityiskohtaiset tiedot taloudellisista tavoitteista, jotka valtio on valtio-omisteisille yrityksille asettanut, kuten pääomarakenteesta, kannattavuudesta ja osingoista, valtion tai muun valtio-omisteisen yrityksen valtio-omisteiselle yritykselle sen toimintaa varten myöntämistä talousarviolainoista tai mistä tahansa takauksista sekä sitoumuksista, joita valtio on valtio-omisteisen yrityksen puolesta tehnyt. Valtio-omisteisen yritysten valtion talousarvioon suorittamat maksut olisi myös julkistettava osana valtion kanssa tehtäviä liiketoimia koskevaa raportointia. Se sisältää verot, osingot, rojaltit ja muut maksut. Lainatakausten ja pitkäaikaisten luottojen osalta valtio-omisteisten yritysten olisi julkistettava sopimuksiin sisältyvät ehdot (muun muassa alkamis- ja erääntymispäivät, alkuperäinen valuutta, sidotut arvot, maksetut ja maksamattomat velat, lyhennyssuunnitelma, koron määrä ja tyyppi). Julkistamisstandardien olisi oltava voimassa olevien lakisääteisten velvoitteiden mukaisia, esimerkiksi valtiontukia koskevien velvoitteiden mukaisia. Takausten julkistamisen voivat tehdä valtio-omisteiset yritykset itse tai valtio. Hyvänä käytäntönä pidetään sitä, että lainsäätäjä valvoo talousarviolainoja ja valtiontakauksia, jotta talousarviomenettelyjä noudatetaan.
Myös julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuudet ja yhteisyritykset olisi julkistettava asianmukaisesti. Tällaisille hankkeille ovat usein ominaisia julkisten ja yksityisten kumppaneiden väliset julkisten palvelujen ja julkisen infrastruktuurin tarjoamista koskevien riskien, resurssien ja palkkioiden siirrot, minkä vuoksi ne voivat aiheuttaa uusia ja erityisiä aineellisia riskejä.
V.A.8. kaikki olennaiset liiketoimet valtion ja muiden asiaan liittyvien tahojen kanssa
Valtio-omisteisten yritysten ja niihin liittyvien tahojen väliset olennaiset liiketoimet, kuten yhden valtio-omisteisen yrityksen osakesijoitus toiseen yritykseen, voivat aiheuttaa mahdollisen väärinkäytöksen, ja ne olisi julkistettava. Lähipiirin kanssa toteutettavia liiketoimia koskevassa raportoinnissa olisi annettava kaikki tiedot, jotka ovat tarpeen näiden liiketoimien oikeudenmukaisuuden ja asianmukaisuuden arvioimiseksi. Lähipiiriin olisi katsottava kuuluvaksi ainakin yhteisöt, joilla on määräysvalta yrityksessä tai jotka ovat sen kanssa yhteisessä määräysvallassa, merkittävät osakkeenomistajat, myös heidän perheenjäsenensä, ja avainjohtajat. Kansainvälisesti hyväksyttyjen tilinpäätösstandardien lähipiirin menetelmästä saadaan hyödyllinen pohja, mutta valtio-omisteisten yritysten hyvää hallintotapaa koskevassa kehyksessä olisi varmistettava, että kaikki lähipiiriin kuuluvat osapuolet tunnistetaan asianmukaisesti ja että tapauksissa, joissa lähipiiriin kuuluvilla osapuolilla on erityisintressejä, myös olennaiset liiketoimet konsolidoitujen tytäryritysten kanssa julkistetaan. Vaikka olennaisia liiketoimia ei olisikaan, hyvänä käytäntönä pidetään myös sitä, että valtio-omisteisten yritysten organisaatio- ja yritysyhteydet muihin asiaan liittyviin yhteisöihin määritetään selkeästi. Valtio-omisteisten yritysten olisi myös raportoitava kaikista olennaisista sopimussuhteista ja liiketoimista valtio-omisteisten rahoituslaitosten kanssa, koska niihin liittyy suuri eturistiriitojen riski.
V.A.9. tiedot olennaisista vastuista, kuten velkasopimuksista, sisältäen riskin velkasopimusehtojen noudattamatta jättämisestä
Valtio-omisteisten yritysten olisi liikesalaisuutta noudattaen lisäksi julkistettava sovellettavien standardien mukaisesti tiedot olennaisista vastuista, kuten velkasopimuksista, sisältäen riskin velkasopimusehtojen noudattamatta jättämisestä. Tavanomaisissa olosuhteissa osakkeenomistajat ja johtajat vastaavat valtio-omisteisten yrityksen tärkeimmistä päätöksistä. Tietyillä määräyksillä yritysten joukkovelkakirjalainoissa ja muissa velkasopimuksissa rajoitetaan merkittävästi johdon ja osakkeenomistajien harkintavaltaa. Niitä ovat esimerkiksi osingonjakoa rajoittavat sopimusehdot, ja ne edellyttävät velkojien hyväksyntää suurten omaisuuserien myyntiä varten tai rankaisevat velallisia, jos rahoituksen vipuvaikutus ylittää ennalta määrätyn kynnysarvon. Lisäksi valtio-omisteiset yritykset voivat rahoitusmarkkinoiden paineessa mutta ennen konkurssia päättää pyytää helpotusta sopimusehtojen noudattamisesta, kun nykyiset velkojat vaativat muutoksia liiketoimintaan. Näin ollen velkasopimuksia koskevat olennaiset tiedot, myös sopimusvakuusrikkomukseen liittyvien olennaisten riskien vaikutus ja niiden toteutumisen todennäköisyys, on julkistettava oikea-aikaisesti sovellettavien standardien mukaisesti, jotta sijoittajat ymmärtävät valtio-omisteisten yritysten liiketoimintariskit.
V.A.10. vastuullisuuteen liittyvät tiedot.
Valtio-omisteisten yritysten olisi julkistettava olennaisia tietoja vastuullisuuskysymyksiin liittyvistä toimintaperiaatteista, toimista, riskeistä, tavoitteista ja tuloksellisuusmittareista luvussa VII.C esitettyjen korkealaatuisten kansainvälisesti tunnustettujen standardien mukaisesti.
V.B. Valtio-omisteisilla yrityksillä olisi oltava riskienhallintajärjestelmät riskien tunnistamista, hallintaa, valvontaa ja niistä raportointia varten. Riskienhallintajärjestelmiä olisi pidettävä olennaisina tavoitteiden saavuttamisen kannalta, ja niihin olisi siten sisällyttävä johdonmukainen ja kattava joukko sisäistä valvontaa, eettisyyttä ja sääntöjen noudattamista koskevia ohjelmia tai toimenpiteitä.
Riskienhallinta on hyvän hallintotavan keskeinen osa, ja se liittyy tiiviisti yritysstrategiaan. Riskienhallintajärjestelmä on perustettu sitä varten, että valtio-omisteiset yritykset voivat tunnistaa ja hallita valtio-omisteisten yritysten operatiivisten ja taloudellisten tavoitteiden saavuttamiseen kohdistuvia riskejä ja raportoida niistä. Riskienhallintaprosesseissa kerrotaan, miten valtio-omisteinen yritys voi käyttää sisäistä valvontaa riskien hallintaan ja niiden mahdollisten vaikutusten lieventämiseen, integriteetin edistämiseen valtio-omisteisessa yrityksessä ja asiaankuuluvien lakien tai asetusten noudattamiseen kannustamiseen.
Hallituksen olisi seurattava riskienhallintajärjestelmää säännöllisesti, arvioitava sitä uudelleen ja mukautettava se valtio-omisteisten yritysten olosuhteisiin. Sitä varten on otettava käyttöön sisäistä valvontaa sekä laadittava toimintaperiaatteita ja menettelyjä ja pidettävä ne merkityksellisinä ja tuloksellisina. Vaikka hallitus voi saada tukea erityisvaliokunnilta – useimmiten tarkastusvaliokunnalta tai vastaavalta elimeltä ja joskus riskivaliokunnalta – sillä on yhteinen vastuu riskienhallintajärjestelmän ja sen sisäisten tarkastusten tehokkuudesta. Valtio-omisteisissa yrityksissä olisi erotettava toisistaan hallituksen valvonnan, riskejä hallitsevien tahojen ja riippumattoman varmennuksen tarjoavien tahojen (esim. sisäisen tarkastuksen) tehtävät. Riskinarvioinneista vastaavilla valtio-omisteisten yritysten edustajilla olisi oltava riittävät valtuudet hoitaa tehtävänsä.
Riskienhallintajärjestelmään olisi valtio-omisteisten yritysten valmiuksien ja koon mukaan sisällyttävä säännöllisiä ja räätälöityjä riskinarviointeja korruptiontorjuntaa ja integriteettiä valtio-omisteisissa yrityksissä koskevien suuntaviivojen [Guidelines on Anti-Corruption and Integrity in State-Owned Enterprises] asiaankuuluvissa säännöksissä esitettyjen hyvien käytäntöjen mukaisesti. Valtio-omisteisen yrityksen riskienhallintajärjestelmässä olisi käsiteltävä merkittäviä ulkoisia yrityksen kannalta merkityksellisiä riskejä, kuten terveyskriisejä, toimitusketjun häiriöitä ja geopoliittisia jännitteitä. Näiden kehysten olisi toimittava etukäteen (koska yritysten olisi parannettava selviytymiskykyään kriisitilanteen varalta) ja jälkikäteen (koska yritysten olisi voitava käynnistää kriisinhallintaprosesseja äkillisen kielteisen tapahtuman alkaessa). Kehysten olisi lisäksi sisällettävä riskiperusteinen asianmukaisen huolellisuuden tarkastus, jolla tunnistetaan, ehkäistään ja lievennetään liiketoiminnan todellisia ja mahdollisia haitallisia vaikutuksia ja jossa otetaan huomioon, miten näihin vaikutuksiin puututaan monikansallisten yritysten vastuullista liiketoimintaa koskevien OECD:n suositusten [OECD Guidelines for Multinational Enterprises on Responsible Business Conduc] mukaisesti.
Riskiprosesseja hyödynnetään sisäistä valvontaa, eettisyyttä ja vaatimustenmukaisuutta koskevien ohjelmien tai toimenpiteiden laatimisessa ja ylläpitämisessä. Korruptiontorjuntaa ja integriteettiä valtio-omisteisissa yrityksissä koskevissa suuntaviivoissa [Guidelines on Anti-Corruption and Integrity in State-Owned Enterprises] esitettyjen sisäistä valvontaa koskevien asiaankuuluvien tietojen mukaisesti tällaisia vaatimustenmukaisuutta koskevia ohjelmia tai toimenpiteitä olisi sovellettava kaikkiin yrityshierarkian tasoihin ja kaikkiin yhteisöihin, joissa valtio-omisteisella yrityksellä on tosiasiallinen määräysvalta, tytäryritykset mukaan luettuina. Näihin ohjelmiin tai toimenpiteisiin voi sisältyä muun muassa käytännesääntöjen tai vastaavien laatiminen ja niiden sisällyttäminen henkilöstöpolitiikkaan tai muuhun asiaankuuluvaan yrityspolitiikkaan. Niihin voi sisältyä myös selkeiden sääntöjen ja menettelyjen laatiminen esimerkiksi väärinkäytösten paljastajien suojelusta, jotta hallitukselle voidaan ilmoittaa huolenaiheista ilman pelkoa rangaistuksista. Myös kolmansien osapuolten olisi mahdollisuuksien mukaan kuuluttava niiden piiriin. Yrityksen kannustinrakenne on yhdenmukaistettava sitä koskevien eettisten ja ammatillisten normien kanssa, jotta valtio-omisteisten yritysten arvojen noudattaminen palkitaan ja lainrikkomuksista määrätään varoittavia seuraamuksia tai rangaistuksia.
Riskienhallintajärjestelmä ja siihen liittyvät sisäiset tarkastukset auttavat lisäksi valtio-omisteisia yrityksiä noudattamaan sovellettavia lakeja, muun muassa niitä, jotka liittyvät vastuulliseen liiketoimintaan, kuten ihmisoikeuksiin ja työvoimaan, digitaaliseen turvallisuuteen, verotukseen, kilpailuun, tietosuojaan ja henkilötietojen suojaan, terveyteen ja turvallisuuteen sekä vastuullisuuteen. Tähän sisältyvät ulkomaisten virkamiesten lahjonnan kriminalisoivien säädösten noudattaminen, kuten kansainvälisissä liikesuhteissa tapahtuvan ulkomaisiin virkamiehiin kohdistuvan lahjonnan torjuntaa koskevassa OECD:n yleissopimuksessa [OECD Convention on Combating Bribery of Foreign Public Officials in International Business Transactions][OECD/LEGAL/0293] edellytetään, sekä muiden lahjonnan ja korruption muodot kriminalisoivien säädösten noudattaminen.
Sisäistä valvontaa, eettisyyttä ja vaatimustenmukaisuutta koskevien ohjelmien tai toimenpiteiden olisi koskettava myös tytäryrityksiä ja mahdollisuuksien mukaan kolmansia osapuolia, kuten asiamiehiä ja muita välittäjiä, konsultteja, edustajia, jakelijoita, toimeksisaajia ja tavarantoimittajia, yhteenliittymiä ja yhteisyrityskumppaneita.
V.C. Valtio-omisteisten yritysten olisi perustettava sisäinen tarkastustoiminto, jolla on valmiudet tehtäviensä asianmukaiseen hoitamiseen ja joka pystyy hoitamaan tehtävänsä riippumattomasti ja ammattimaisesti. Hallituksen ja tarkastusvaliokunnan tai vastaavan elimen, jos sellainen on olemassa, olisi seurattava sitä ja sen olisi raportoitava suoraan niille.
Sisäisen tarkastuksen rooli ja tehtävät vaihtelevat eri lainkäyttöalueilla, mutta useimmiten niihin kuuluu valtio-omisteisen yrityksen hallinnon, riskienhallinnan ja sisäisen valvonnan prosessien arviointi. Suurten listattujen yritysten tapaan myös suurissa valtio-omisteisissa yrityksissä olisi lähtökohtaisesti perustettava sisäinen tarkastustoiminto. Muita valtio-omisteisia yrityksiä kannustetaan niiden koon, rakenteen, monimutkaisuuden ja riskiprofiilin mukaan perustamaan sisäinen tarkastustoiminto, jos se on mahdollista.
Tällä toiminnolla voi olla ratkaiseva merkitys, koska se tukee jatkuvasti hallituksen tai vastaavan elimen tarkastusvaliokuntaa yhtiön sisäisen tarkastuksen ja toiminnan kattavassa valvonnassa. Sisäiset tarkastajat ovat tärkeitä tehokkaan ja luotettavan julkistamisprosessin varmistamiseksi. He voivat erityisesti arvioida kaikkien olennaisten tietojen raportoinnin täydellisyyttä, eheyttä, tarkkuutta, oikea-aikaisuutta ja tiheyttä. Heillä olisi oltava käytössään menettelyt sen määrittämiseksi, että valtio-omisteisen yrityksen johdolla on menettelyt tietojen keräämiseksi, kokoamiseksi ja esittämiseksi riittävän yksityiskohtaisesti. Hyvän käytännön mukaan on laadittava sisäisen tarkastuksen ohjeet, joissa esitetään sisäisen tarkastuksen toiminnon tarkoitus, tehtävät, vastuut ja menettelyt.
Hallituksen tehtävänä on varmistaa, että valtio-omisteiset yritykset perustavat sisäisen tarkastuksen toiminnon. Riippumattomuutensa ja toimivaltansa varmistamiseksi sisäisten tarkastajien olisi raportoitava suoraan hallitukselle ja sen tarkastusvaliokunnalle Valtio-omisteisten yritysten tietojen olisi oltava kokonaisuudessaan sisäisten tarkastajien käytettävissä, eikä heidän toimintansa laajuutta pitäisi rajoittaa. Koko hallituksen ja sen tarkastusvaliokunnan puheenjohtajan ja jäsenten olisi oltava sisäisten tarkastajien käytettävissä rajoituksetta. Heidän tekemänsä raportointi on tärkeää, jotta hallitus kykenee arvioimaan yhtiön todellista toimintaa ja tuloksellisuutta. Integriteetin ja vastuuvelvollisuuden parantamiseksi tarkastusvaliokunnan olisi tiedotettava sisäisen tarkastuksen toiminnon säännöistä, riippumattomuudesta ja resursseista sekä tuloksellisuudesta.
Sekä sisäisen että ulkoisen tarkastuksen roolit olisi ilmaistava selkeästi, jotta hallitus saa tarvittavan varmuuden yhtiön riskienhallinnan valvontaa varten. Ulkoisten ja sisäisten tarkastajien väliseen kuulemiseen olisi kannustettava. Sisäisen tarkastuksen olennaiset havainnot olisi ilmoitettava hallitukselle ja tarvittaessa sen tarkastusvaliokunnalle. Hyvän käytännön mukaan sisäisen tarkastuksen johtaja vahvistaa hallitukselle vuosittain sisäisen tarkastuksen toiminnon puolueettomuuden. Vahvistuksessa ilmoitetaan tapahtumista, joissa puolueettomuus on saattanut heikentyä, sekä toimenpiteistä tai suojatoimista, joilla on puututtu heikentymiseen.
V.D. Riippumattoman, toimivaltaisen ja pätevän tilintarkastajan olisi tehtävä vuotuinen ulkoinen tilintarkastus kansainvälisesti tunnustettujen tilintarkastusta, eettisyyttä ja riippumattomuutta koskevien standardien mukaisesti, jotta hallitukselle ja osakkeenomistajille voidaan antaa kohtuullinen varmuus siitä, että valtio-omisteisten yritysten tilinpäätös on laadittu kaikilta olennaisilta osiltaan sovellettavan tilinpäätösstandardin mukaisesti. Erityiset valtion tarkastus- ja valvontamenettelyt eivät korvaa riippumatonta ulkoista tarkastusta.
Valtio-omisteisten yritysten olisi kansalaisten edun vuoksi oltava yhtä läpinäkyviä kuin listattujen yritysten. Kaikkien valtio-omisteisten yritysten olisi raportoitava parhaisiin käytäntöihin kuuluvien kirjanpito- ja tilintarkastusstandardien mukaisesti riippumatta niiden oikeudellisesta asemasta ja vaikka ne eivät olisi listattuja.
Toimitettuihin tietoihin kohdistuvan luottamuksen vahvistamiseksi valtion olisi edellytettävä, että valtion erityistarkastusten lisäksi ainakin kaikkiin suuriin valtio-omisteisiin yrityksiin tehdään ulkoisia tarkastuksia, jotka toteutetaan kansainvälisesti tunnustettujen tarkastusta, eettisyyttä ja riippumattomuutta koskevien standardien mukaisesti.
Riippumaton ulkopuolinen tilintarkastaja antaa lausunnon siitä, onko valtio-omisteisten yritysten taloudellinen asema ja taloudellinen tulos esitetty valtio-omisteisten yritysten tilinpäätöksissä kaikilta olennaisilta osiltaan oikeudenmukaisesti ja sovellettavan tilinpäätössäännöstön mukaisesti. Joillakin lainkäyttöalueilla ulkopuolisten tilintarkastajien on myös raportoitava yrityksen hyvää hallintotapaa koskevasta järjestelmästä tai taloudellista raportointia koskevasta sisäisestä valvonnasta.
Ulkopuolisten tilintarkastajien valintaa varten olisi laadittava asianmukaiset menettelyt. On ratkaisevan tärkeää, että tilintarkastajat ovat riippumattomia valtio-omisteisesta yrityksestä ja sen tytäryhtiöistä, myös niiden johdosta, sekä suurista osakkeenomistajista (eli valtiosta valtio-omisteisten yritysten osalta), jos heihin ei sovelleta sovellettavia eettisyyttä ja riippumattomuutta koskevia standardeja. Lisäksi ulkopuolisiin tilintarkastajiin olisi sovellettava samoja riippumattomuuden kriteerejä kuin yksityisen sektorin yrityksiin. Tämä edellyttää tarkastusvaliokunnan tai hallituksen tiivistä valvontaa. Siinä myös yleensä rajoitetaan muiden kuin tarkastuspalvelujen tarjoamista tarkastuksen kohteena olevalle valtio-omisteiselle yritykselle, ja se edellyttää tilintarkastajien (joko kumppaneiden tai joissakin tapauksissa tilintarkastusyhtiön) säännöllistä kiertoa tai ulkoisen tilintarkastustoimeksiannon kilpailuttamista.
Hyvänä käytäntönä voidaan pitää käytäntöä, jonka mukaan ulkopuoliset tilintarkastajat ovat hallituksen riippumattoman tarkastusvaliokunnan tai vastaavan elimen suosittelemia ja että joko kyseinen valiokunta/elin tai osakkeenomistajien kokous valitsee tai nimittää tai hyväksyy ulkopuoliset tilintarkastajat suoraan. Näin käy selväksi, että ulkopuolisen tilintarkastajan olisi oltava vastuussa osakkeenomistajille. Omistajaohjausyksiköllä voi olla vuosikokouksessa oikeus nimittää, valita ja jopa palkata ulkopuolisia tilintarkastajia. Se riippuu lainsäädännöstä. Tilintarkastajan pitäisi kuitenkin raportoida ja olla vastuuvelvollinen riippumattomalle tarkastusvaliokunnalle tai vastaavalle yrityksen elimelle, joka valvoo yleistä suhdetta ulkopuoliseen tilintarkastajaan ja joka voi myös osallistua ulkopuolisten tilintarkastajien nimittämiseen, uudelleen nimittämiseen ja palkkioiden maksamiseen. Lisäksi olisi sovellettava tilintarkastajien pätevyyttä koskevia lisäohjeita, muun muassa G20/OECD:n hyvän hallintotavan periaatteissa vahvistettuja.
Ulkoista tilintarkastusta ei myöskään pidä sekoittaa sisäisen tarkastuksen tai sisäisen valvonnan toimintaan tai korvata sillä. Valtio-omisteisten yritysten olisi pyrittävä saamaan tilinpäätöksensä tarkastetuksi samassa ajassa kuin listattujen yhtiöiden. Riippumattoman ulkopuolisen tilintarkastajan selvityksiin olisi liitettävä valtio-omisteisen yrityksen vuosikertomus, ja ne olisi julkistettava kokonaisuudessaan ja kohtuullisessa ajassa sovellettavien raportointikehysten mukaisesti. Toistuvia varauman sisältäviä lausuntoja olisi pidettävä varoitusmerkkeinä.
Vaikka olemassa olevat valtion tarkastuselimet ja muut valtion sisäiset valvontaelimet, kuten erikoistuneet valtiolliset tai niin sanotut ylimmät tarkastuselimet, tarkastaisivat sekä valtio-omisteiset yritykset että omistajaohjausyksikön, ne eivät riitä kirjanpitotietojen laadun ja kattavuuden varmistamiseen ja niiden tarkoituksena on seurata julkisten varojen ja talousarviovarojen käyttöä koko valtio-omisteisen yrityksen toiminnan sijasta. Lainsäädäntöelimen olisi käsiteltävä ylimmän tarkastuselimen tarkastushavainnot oikea-aikaisesti talousarviosyklin mukaisesti ja julkistettava ne.
V.E. Omistajaohjausyksikön olisi otettava käyttöön johdonmukainen raportointi valtio-omisteisista yrityksistä ja julkaistava vuosittain yhteenvetoraportti valtio-omisteisista yrityksistä ja olennaisista kysymyksistä, muun muassa vastuullisuuteen, hallintoon ja yleisen edun mukaisten tavoitteiden saavuttamiseen liittyvät tiedot. Tiedoista olisi saatava kattava, selkeä ja luotettava kuva valtio-omisteisten yritysten kokonaisuudesta, ja niiden olisi oltava laadukkaita, vertailukelpoisia, tiiviitä ja julkisesti saatavilla, myös digitaalisten kanavien kautta.
Omistajaohjausyksikön olisi laadittava yhteenvetoraportti, joka kattaa kaikki taloudellisesti merkittävät valtio-omisteiset yritykset, ja tehdä siitä keskeinen kansalaisille, lainsäätäjälle ja tiedotusvälineille suunnattu julkaisu. Yhteenvetoraportti olisi laadittava siten, että kaikki lukijat saavat selkeän kuvan valtio-omisteisten yritysten yleisestä tuloksellisuudesta ja kehityksestä. Yhteenvetoraportti on myös olennaisen tärkeä omistajaohjausyksikölle, jotta se voi syventää ymmärrystään valtio-omisteisten yritysten tuloksellisuudesta ja selkeyttää omaa politiikkaansa. Tämä parantaa mittareiden asettamista, jotta omistajapolitiikan, tavoitteiden ja odotusten saavuttamista voidaan seurata ja arvioida aiempaa paremmin. Se voi myös parantaa tulosjohtamisjärjestelmiä, joissa raportointiin sisältyy yksittäisten valtio-omisteisten yritysten odotusten täyttymisen arviointi – myös suhteessa valtio-omistajan asettamiin tavoitteisiin – ja tarvittaessa muun kuin kaupallisen avun julkistaminen.
Raportoinnin tuloksena pitäisi vuosittain saada yhteenvetoraportti valtion antamista olennaisista tiedoista. Yhteenvetoraportista olisi saatava kokonaiskuva valtio-omisteisen yhtiöomistussalkun koosta ja tarvittaessa alakohtaisesta jakautumisesta sekä yhtiöomistussalkun ja yksittäisten valtio-omisteisten yritysten tuloksellisuudesta raportointikaudella verrattuna aiempaan tuloksellisuuteen. Yhteenvetoraportti voisi sisältää myös tulevaisuuteen suuntautuvia tekijöitä, jotka tukevat arvonluontia valtio-omisteisten yritysten toimialalla. Yhteenvetoraportissa olisi tarvittaessa tehtävä myös yleiskatsaus toimialan arvoon ja käsiteltävä yksittäisten valtio-omisteisten yritysten taloudellista tulosta ja arvoa. Siinä olisi kuitenkin myös annettava tietoja tuloksista, jotka liittyvät muihin keskeisiin indikaattoreihin kuin taloudellisiin indikaattoreihin. Siinä olisi ainakin annettava tietoa valtion yhtiöomistussalkun kokonaisarvosta. Siihen tulisi sisältyä myös yleinen lausunto valtion omistajapolitiikasta ja tieto siitä, miten valtio on pannut tätä politiikkaa täytäntöön. Lisäksi olisi annettava tietoja omistajaohjaustoiminnon organisoinnista, muun muassa valtio-omisteisten yritysten hallintoelinten nimittämisestä ja valinnasta, kokoonpanosta, pätevyydestä ja palkitsemisesta, sekä yleiskatsaus valtio-omisteisten yritysten kehityksestä, taloustietoja koskeva yhteenvetoraportti ja selvitys valtio-omisteisten yritysten hallituksissa tapahtuneista muutoksista. Yhteenvetoraportissa olisi esitettävä keskeiset taloudelliset indikaattorit, kuten liikevaihto, voitto, liiketoiminnan kassavirta, bruttoinvestoinnit, oman pääoman tuotto, oman pääoman ja varallisuuden suhde ja osingot, työllisyysvaikutus ja muut ympäristöön, yhteiskuntaan ja hallintotapaan liittyvät tiedot. Kokonaistason vastuullisuuteen liittyvien tietojen julkistaminen valtio-omisteisista yhtiöomistussalkuista sekä järjestelmällinen analyysi ja tiedottaminen salkkutason altistumisesta vastuullisuuteen liittyville riskeille ja mahdollisuuksille voivat auttaa parantamaan ymmärrystä valtio-omisteiselle yhtiöomistussalkulle asetetuista vastuullisuusodotuksista ja siitä, miten yhtiöomistussalkussa kokonaisuudessaan noudatetaan laajempia kansallisia vastuullisuussitoumuksia. Vuotuisiin yhteenvetoraportteihin olisi sisällytettävä keskeiset indikaattorit, joita voidaan mitata eri aikoina. Jos julkisen talouden riskit ovat olennaisia yhtiöomistussalkun laajemman tuloksellisuuden ymmärtämiseksi, valtion omistajaohjausyksiköt voisivat harkita salkun tärkeimpien julkisen talouden riskien lähteiden määrittämistä sekä salkun keskeisten riskitekijöiden analysoimista toimialoittain tai yrityksittäin. Omistajaohjausyksikön olisi vahvistettava sidosryhmäsuhteiden julkistamista sekä laatimalla selkeät toimintalinjat että kehittämällä yhteenvetoraporttien julkistamista suurelle yleisölle. Yhteenvetoraporttiin olisi sisällytettävä myös päivityksiä yhtiöomistussalkkuun liittyvästä viimeaikaisesta kehityksestä, kuten asiaa koskevasta lainsäädännöstä.
Tietojen kokoamiseen käytettävistä menetelmistä olisi annettava tietoa. Yhteenvetoraportti voisi sisältää yksittäisiä selvityksiä merkittävimmistä valtio-omisteisista yrityksistä. On tärkeää korostaa, että yhteenvetoraportissa ei pitäisi olla päällekkäistä raportointia, vaan sillä pitäisi täydentää olemassa olevia raportointivaatimuksia, esimerkiksi lainsäätäjälle annettavia vuosikertomuksia. Jotkin omistajaohjausyksiköt voisivat pyrkiä julkaisemaan vain niin sanottuja osittaisia yhteenvetoraportteja eli käsittelemään vertailukelpoisilla aloilla toimivia valtio-omisteisia yrityksiä. Kun yhteenvetoraportin tiedot esitetään yhtiöomistussalkuittain, vuotuisessa yhteenvetoraportissa on tärkeää esittää läpinäkyvästi omistajaohjausyksikön yksittäisiin valtio-omisteisiin yrityksiin soveltamat sovellettavat raportointistandardit. Mahdollisuuksien mukaan voidaan soveltaa myös kansainvälisesti hyväksyttyjä raportointistandardeja, kuten IFRS-standardeja, kun kootaan valtio-omisteista yhtiöomistussalkkua koskevia tietoja. Jos tilinpäätösstandardit poikkeavat toisistaan salkuittain tai jos julkistamisen laatu salkuissa vaihtelee, se olisi myös kerrottava ja selitettävä, jotta valtio-omisteisesta yhtiöomistussalkusta saadaan varainhoidon kannalta oikeudenmukainen, selkeä ja yhtenäinen kuva.
Parhaan käytännön mukaan yhteenvetoraportti laadittaisiin vuosittain sanallisena kuvauksena, joka sisältäisi tietoja valtio-omisteisesta yhtiöomistussalkusta. Joillakin lainkäyttöalueilla voidaan laatia vuotuinen yhteenvetoraportti osana säännöllistä raportointia lainsäätäjälle tai osana vuotuista talousarviomenettelyä. Tietyillä muilla lainkäyttöalueilla taas voidaan laatia verkkoon luettelo taloudellisista (ja muista kuin taloudellisista) indikaattoreista, jotka voivat täyttää saman tehtävän sen mukaan, miten yksityiskohtaisia ne ovat. Tilapäisen raportoinnin ei yleensä katsota täyttävän samaa vastuuvelvollisuutta ja läpinäkyvyyttä koskevaa tehtävää kuin niin sanotun perinteisen yhteenvetoraportin. Digitaaliteknologioiden käytöllä voidaan auttaa käyttäjiä olemaan vuorovaikutuksessa yhteenvetoraportin tietojen kanssa niin, että tietoja voidaan hakea tai ladata joko yhteenvetona tai eriteltyinä. Vuotuinen yhteenvetoraportti olisi asetettava yleisön saataville, jotta tiedot ovat helposti saatavilla. Monilla omistajaohjausyksiköillä on verkkosivustoja, joilla annetaan keskitetysti tietoa omistajaohjaustoiminnon organisoinnista ja yleisestä omistajapolitiikasta ja esitetään vuotuinen yhteenvetoraportti.
Vuotuinen yhteenvetoraportti voi myös olla tärkeä osa omistajaohjausyksikön yleistä vastuuvelvollisuuskehystä, kun sitä käytetään toimintamallina, jolla annetaan selontekoja lainsäätäjälle tai muille hallinnon toimijoille.