Valtio-omistusta koskevien perusteiden mukaisesti valtio-omisteisten yritysten lainsäädäntö-, sääntely- ja politiikkakehyksellä olisi varmistettava tasapuoliset toimintaedellytykset ja oikeudenmukainen kilpailu markkinoilla, kun valtio-omisteiset yritykset harjoittavat taloudellista toimintaa.
Kun valtio-omisteiset yritykset harjoittavat taloudellista toimintaa, yleisesti ollaan yksimielisiä siitä, että kyseistä toimintaa on harjoitettava aiheuttamatta kohtuuttomia etuja tai haittoja muille valtio-omisteisille yrityksille tai yksityisille yrityksille. Vähemmän yksimielisiä ollaan siitä, miten tasapuoliset toimintaedellytykset saavutetaan käytännössä erityisesti silloin, kun valtio-omisteiset yritykset täyttävät muita kuin vähäpätöisiä yleisen edun mukaisia tavoitteita. Lainsäädäntö-, hallinto , vero-, velka- ja sääntelyneutraliteetin varmistamisen kaltaisten erityishaasteiden lisäksi on yleisluonteisempia kysymyksiä, muun muassa julkisen palvelun velvoitteiden kustannusten määrittäminen ja mahdollisuuksien mukaan taloudellisen toiminnan erottaminen ei-taloudellisista toiminnoista. Kilpailuneutraliteetista olisi huolehdittava kilpailuneutraliteettia koskevan OECD:n suosituksen [OECD Recommendation on Competitive Neutrality] mukaisesti. Haasteena on myös valtio-omisteisten yritysten kansainvälistyminen ja niiden osallistuminen markkinoille ja arvoketjuihin. Se edellyttää lisäratkaisuja, joilla ehkäistään ja lievennetään muun muassa valtio-omisteisten yritysten syrjivän toiminnan aiheuttamia toimintaedellytysten mahdollisia vääristymiä.
III.A. Valtion omistajaohjaustoiminto ja muut valtion toiminnot, jotka voivat vaikuttaa valtio-omisteisten yritysten markkinaolosuhteisiin erityisesti markkinoiden sääntelyn ja toimintatapojen päätöksenteon osalta, olisi erotettava selkeästi toisistaan.
Kun valtiolla on käytänteiden päätöksentekijän, markkinoiden sääntelyviranomaisen ja taloudellista toimintaa harjoittavien valtio-omisteisten yritysten omistajan rooli, valtiosta tulee samalla merkittävä markkinatoimija ja välimies. Tämä voi aiheuttaa eturistiriitoja, jotka eivät ole yrityksen, valtion eivätkä kansalaisten etujen mukaisia. Poliittista päätöksentekoa, omistusta ja markkinoiden sääntelyä koskevien vastuiden täydellinen ja läpinäkyvä erottaminen on olennainen edellytys, jotta valtio-omisteisille yrityksille ja yksityisille yrityksille voidaan luoda tasapuoliset toimintaedellytykset ja välttää kilpailun vääristyminen. Se on olennaisen tärkeää myös valtion kohtuuttoman vaikuttamisen estämiseksi. Siksi se on myös keskeinen suositus korruptiontorjuntaa ja integriteettiä valtio-omisteisissa yrityksissä koskevissa OECD:n suuntaviivoissa [OECD Guidelines on Anti-Corruption and Integrity in State-Owned Enterprises], jotka liittyneiden valtioiden olisi pantava täysimääräisesti täytäntöön. Näin muun muassa varmistettaisiin, että kaikki poliittisesta päätöksenteosta vastaavat, markkinoita tai merkityksellisiä toimialoja sääntelevät valtionhallinnon toiminnot ovat erillään niistä valtionhallinnon toiminnoista, joilla on kyseisellä toimialalla vastuu valtio-omisteisista yrityksistä. Toinen tärkeä tilanne koskee sitä, kun valtio-omisteisia yrityksiä käytetään toteuttamaan yleisen edun mukaisia tavoitteita, kuten kestävän kehityksen edistämistä ja makrovakaus- tai talouskasvutavoitteiden saavuttamista. Tällaisissa tapauksissa on suosituksissa esitetyistä useista eri syistä ongelmallista, jos omistusta ja politiikan laatimista koskevia toimintoja ei ole erotettu. Se voi helposti aiheuttaa sekaannusta tavoitteissa ja eturistiriitoja valtion toimijoiden välillä. Politiikkatoimien ja omistuksen erottamisen ei tarvitse olla esteenä asianomaisten elinten väliselle tarpeelliselle koordinaatiolle. Se vahvistaa valtion tunnustamista omistajana ja edistää läpinäkyvyyttä tavoitteiden määrittelyssä, tuloksellisuuden seurannassa ja politiikan johdonmukaisuuden varmistamisessa erityisesti vastuullisuuden osalta.
Eturistiriitojen ehkäisemiseksi on myös tarpeen erottaa selkeästi ja läpinäkyvästi omistajaohjaustoiminto kaikista valtionhallinnon yksiköistä, jotka voivat olla valtio-omisteisten yritysten asiakkaita tai päätavarantoimittajia. Oikeudenmukaisten hankintojen oikeudelliset ja muut esteet olisi poistettava. Kun valtion eri roolit erotetaan tehokkaasti toisistaan valtio-omisteisten yritysten osalta, olisi otettava huomioon sekä havaitut että todelliset eturistiriidat.
III.B. Sidosryhmillä ja muilla asianosaisilla, myös kilpailijoilla, olisi oltava tehokkaita oikeussuojakeinoja käytettäviksi puolueettomissa oikeudellisissa menettelyissä, sovittelumenettelyissä tai välimiesmenettelyissä, kun ne katsovat, että niiden oikeuksia on loukattu. Valtio-omisteisten yritysten oikeudellisen muodon olisi annettava valtio-omisteisille yrityksille mahdollisuus aloittaa maksukyvyttömyysmenettely ja velkojille mahdollisuus vaatia saataviaan.
Valtio-omisteisia yrityksiä ja valtiota osakkeenomistajana ei pitäisi suojata oikeustoimilta, jos niitä syytetään lain rikkomisesta tai sopimusvelvoitteiden rikkomisesta. Sidosryhmillä ja muilla asianomaisilla osapuolilla, myös kilpailijoilla, olisi oltava käytössään tehokkaita oikeussuojakeinoja, ja niiden olisi voitava haastaa valtio-omisteiset yritykset ja valtio omistajana oikeuteen tai, jos yhteisesti sovitaan, niillä olisi oltava käytössään vaihtoehtoisia riidanratkaisumekanismeja (esim. välimiesmenettely, sovittelu). Niitä olisi tällaisissa tapauksissa kohdeltava oikeusjärjestelmässä oikeudenmukaisesti ja yhdenvertaisesti. Niiden olisi voitava toimia näin joutumatta pelkäämään, että kiistan kohteena olevan valtio-omisteisen yrityksen omistusoikeutta käyttävän valtion valtuudet vaikuttavat niihin kielteisesti. Valtio-omisteisiin yrityksiin olisi myös sovellettava konkurssi- ja maksukyvyttömyyssääntöjä, jotka vastaavat vertailukelpoisia kilpailevia yksityisiä yrityksiä koskevia sääntöjä.
III.C. Jos valtio-omisteiset yritykset hoitavat julkisen palvelun velvoitteita, ne olisi yksilöitävä läpinäkyvästi ja nimenomaisesti, jotta kustannukset ja tulot voidaan kohdentaa tarkasti.
Jos valtio-omisteiset yritykset täyttävät julkisen palvelun velvoitteita, on erityisen tärkeää julkistaa kokonaan kaikki julkisen palvelun velvoitteet, niiden perustelut, laajuus ja niihin liittyvät korvaukset tai edut. Näiden toimintojen rakenteellisella tai kirjanpidollisella erottamisella on tarkoitus helpottaa julkisen palvelun velvoitteiden täsmällistä ja läpinäkyvää määrittämistä, kustannuslaskentaa ja rahoittamista.
Erityisesti:
III.C.1. on huolehdittava niiden kustannuksia ja tuloja koskevien korkeiden läpinäkyvyys- ja julkistamisvaatimusten noudattamisesta
Julkisen palvelun velvoitteet olisi yksilöitävä ja julkistettava läpinäkyvästi ja täsmällisesti. Kirjanpito, toiminta ja rakenteet olisi mielellään erotettava, jotta eri toiminnot voidaan erottaa kirjanpidollisesti. On kuitenkin tiedostettava, että rakenteellinen erottelu ei aina ole mahdollista eikä toisinaan taloudellisesti tehokasta. Se riippuu siitä, mitä tuotantotekijöitä, esimerkiksi teknologiaa, pääomahyödykkeitä ja inhimillistä pääomaa, valtio-omisteisella yrityksellä on. Rakenteellisen erottelun hyötyjä ja kustannuksia olisi punnittava huolellisesti toimintaa säätelevien toimenpiteiden hyötyihin ja kustannuksiin nähden.
Kun julkisen palvelun velvoitteet pysyvät erottamattomana osana muuta taloudellista toimintaa, kustannukset, varat ja velat tavallisesti jaetaan. Tasapuolisten toimintaedellytysten varmistaminen edellyttää silloin, että kustannusrakenne on erittäin läpinäkyvä ja että se julkistetaan. Tämä seikka korostuu entisestään, kun valtio-omisteisiin yrityksiin sovelletaan valtiontukea tai muuta etuuskohtelua. Julkisen palvelun velvoitteiden ja (muiden) taloudellisten toimintojen kustannusten ja varojen olisi oltava erillisillä tileillä, jotta vältetään markkinoita vääristävä ristiintukeminen julkisen palvelun velvoitteiden ja muuntyyppisten toimintojen välillä.
III.C.2. julkisen palvelun velvoitteiden täyttämiseen liittyvät nettokustannukset olisi rahoitettava erikseen, niiden olisi oltava oikeasuhteisia ja ne olisi julkistettava, jotta varmistetaan, että kustannusten korvauksia tai kompensaatiota ei käytetä ristiintukemiseen.
Jotta voidaan säilyttää tasapuoliset toimintaedellytykset yksityisten kilpailijoiden kanssa, valtio-omisteisille yrityksille on maksettava riittävä korvaus julkisen palvelun velvoitteiden täyttämisestä ja toteutettava toimenpiteitä, joilla vältetään sekä liian suuret että liian pienet korvaukset. Jos valtio-omisteiset yritykset saavat liian suuren korvauksen julkisen palvelun velvoitteistaan, ne voivat olla tehottomampia. Tällaisella korvauksella voidaan myös tosiasiallisesti tukea niiden kilpailutoimintaa, mikä vääristää tasapuolisia toimintaedellytyksiä yksityisten kilpailijoiden kanssa. Toisaalta julkisen palvelun velvoitteista maksettava liian pieni korvaus voi vaarantaa yrityksen kannattavuuden ja asettaa sen kilpailijoihin nähden epäedulliseen asemaan.
Sen vuoksi on tärkeää, että kaikki julkisen palvelun velvoitteiden täyttämiseen liittyvät nettokustannukset yksilöidään selkeästi, julkistetaan ja korvataan asianmukaisesti erityisten säännösten ja/tai sopimusmekanismien, kuten hallinto- tai palvelusopimusten, perusteella. Myös asiaan liittyvät rahoitusjärjestelyt olisi julkistettava. Korvaukset olisi jäsenneltävä siten, että markkinat eivät vääristy. Tämä pätee erityisesti silloin, kun kyseisillä yrityksillä on julkisen palvelun velvoitteita taloudellisen toiminnan lisäksi. On tärkeää, että valtio-omisteisille yrityksille maksettava korvaus vastaa tarkasti määriteltyjen julkisen palvelun velvoitteiden täyttämisestä aiheutuvia nettokustannuksia eikä sillä paikata mitään taloudellista tai toiminnallista tehottomuutta. Korvauksella ei saisi koskaan rahoittaa valtio-omisteisten yritysten muuta taloudellista toimintaa kuin julkisen palvelun velvoitteita, ei muillakaan markkinoilla, eikä ristiintukea muita valtio-omisteisia yrityksiä tai yksityisiä yrityksiä. Julkisen palvelun velvoitteiden rahoitusta ja täyttämistä olisi seurattava, arvioitava yleisen tuloksellisuuden seurantajärjestelmän avulla ja tarkistettava säännöllisesti. Asiaankuuluvien valtion valvontaelinten riippumattoman valvonnan ja seurannan käyttöönotolla tai ylläpitämisellä olisi varmistettava, että julkisen palvelun velvoitteiden rahoitusjärjestelyt lasketaan selkeiden, oikeasuhteisten ja läpinäkyvien tavoitteiden perusteella ja että ne perustuvat tosiasiallisesti aiheutuneisiin kustannuksiin, muun muassa pääomakustannuksiin.
III.D. Valtio-omisteisia yrityksiä ei lähtökohtaisesti pitäisi käyttää muiden kaupallisten yritysten tukemiseen tai etuuksien myöntämiseen niihin. Jos valtio-omisteisia yrityksiä käytetään tukitoimenpiteiden kohdentamiseen niiden yleisen edun mukaisten tavoitteiden mukaisesti, olisi huolehdittava siitä, että i) tukitoimenpiteet ovat sovellettavien kilpailu- ja kauppasääntöjen mukaisia, ii) tukitoimenpiteet ja niiden rahoitus määritetään selkeästi ja julkistetaan ja iii) tukitoimenpiteet eivät aiheuta kohtuutonta haittaa muille kaupallisille yrityksille.
Valtio-omisteisia yrityksiä ei lähtökohtaisesti pitäisi käyttää kaupallisten yritysten tukemiseen, ja olisi varmistettava, että tällaiset mahdolliset tukitoimenpiteet ovat sekä läpinäkyviä että yhdenmukaisia kaupallisten ja kilpailullisten velvoitteiden kanssa.
Yleisen edun mukaiset velvoitteet voivat kuitenkin joskus johtaa siihen, että valtio-omisteiset yritykset myöntävät avustuksia, lainoja tai muita etuja muille kaupallisille yrityksille. Kun päätetään tällaisen tehtävän antamisesta valtio-omisteisille yrityksille, olisi otettava huomioon samat näkökohdat kuin suosituksessa I.A, eli pitkän aikavälin arvon maksimointi tehokkaasti ja vastuullisesti. Tällaisista velvoitteista ei saisi aiheutua epäoikeudenmukaisia haittoja, joilla ei ole oikeusperustaa tai jotka ovat suhteettomia.
Mahdollisesti huolta aiheuttavia etuja ovat esimerkiksi tuet, kuten edulliset lainat, lainatakaukset, investoinnit käyttöomaisuuteen tai omaan pääomaan, sekä vastikkeelliset suoritukset tai markkinahintoja alhaisemmat hinnat, muun muassa energiatuotteille, kiinteistöille, tietotekniikalle, infrastruktuurille tai data- ja tietovarantojen saatavuudelle. Valtio-omisteisten yritysten kautta annettavan tuen olisi oltava sovellettavien sääntöjen mukaista. Kilpailuympäristöä koskevia huolia ei tavallisesti pitäisi herätä, jos valtio-omisteisten yritysten kautta yleisen edun mukaisten tavoitteiden saavuttamiseksi annettavalla tuella pyritään varmistamaan sellaisten tavaroiden ja palvelujen tarjoaminen, joille ei ole kaupallisia markkinoita tai joita yksityinen sektori ei ole halukas tarjoamaan. Kun taas toimitaan markkinoilla, joilla on tosiasiallisesti tai mahdollisesti kilpailua, vaikutuksia markkinoiden tehokkuuteen ja taloudellisia kustannuksia on arvioitava huolellisesti. Edellä esitetyn mukaisesti yleisen edun mukaisten tavoitteiden saavuttamiseen liittyvät tuet tai edut olisi julkistettava. Tämä koskee myös kyseisiä valtio-omisteisia yrityksiä.
Olisi huolehdittava siitä, että kaikki tukitoimenpiteet ovat voimassa olevien lakien, asetusten ja kansainvälisten velvoitteiden mukaisia. Avustusten, lainojen tai muiden etujen myöntäminen yrityksille voi olla ristiriidassa kauppaa ja investointeja koskevien kansainvälisten sääntöjen kanssa, ja se voi haitata kilpailuneutraliteettia.
III.E. Valtion ei pitäisi vapauttaa valtio-omisteisia yrityksiä taloudellisen toiminnan harjoittamisen yhteydessä lakien, asetusten ja markkinaehtoisten toimintamallien soveltamisesta ja täytäntöönpanosta, ja sen olisi varmistettava verotus-, velka- ja sääntelyneutraliteetti, jotta estetään epäasianmukainen erottelu valtio-omisteisten yritysten ja niiden kilpailijoiden välillä.
Kun valtio-omisteiset yritykset harjoittavat taloudellista toimintaa, laissa tai käytännössä ei pitäisi antaa vapautuksia tietyistä laeista ja asetuksista, joita muutoin sovelletaan yksityisen sektorin yrityksiin (esimerkiksi vero-, hallinto-, kilpailu- ja konkurssilait sekä kaavoitussäännökset ja rakennusmääräykset).
Valtio-omisteisia yrityksiä ja niiden yksityisiä kilpailijoita olisi lähtökohtaisesti kohdeltava yhdenvertaisesti, myös kohtelua ja markkinoille pääsyä koskevien kansallisten sääntöjen nojalla. Tähän sisältyvät soveltuvin osin OECD:n julistus kansainvälisestä sijoitustoiminnasta ja monikansallisista yrityksistä [OECD Declaration on International Investment and Multinational Enterprises], OECD:n näkymättömien maksuliikkeiden vapauttamiskoodi [OECD Code of Liberalisation of Current Invisible Operations] [OECD/LEGAL/0001] ja OECD:n pääomaliikkeiden vapauttamiskoodi [OECD Code of Liberalisation of Capital Movements] [OECD/LEGAL/0002].
Jos valtio-omisteiset yritykset saavat perusteetonta etua siitä, että valtio on niiden omistaja (esim. suosituimmuuskohtelu ja sääntelyyn perustuva eristäminen, taloudellisen tilanteen helpottaminen sekä suorien tai epäsuorien valtiontakausten ja markkinahinnat alittavan rahoituksen saatavuus), ne voivat myös reagoida heikommin markkinapohjaisiin toimintamalleihin (esim. hiilen hinnoittelumallit tai hiilipäästöjen vähentämiseen tähtäävät päästökauppajärjestelmät). Sama pätee vastuullisen liiketoiminnan normien noudattamatta jättämiseen, joka voi myös vaikuttaa kilpailuun..
III.F. Valtio-omisteisten yritysten taloudelliseen toimintaan olisi sovellettava markkinaehtoja, myös vieraan pääoman ja oman pääoman ehtoisen rahoituksen osalta.
Toteutettavilla toimenpiteillä olisi varmistettava, että valtio-omisteisten yritysten taloudellinen toiminta, myös kaikkien tavaroiden ja palvelujen osto ja myynti, sekä ehdot, jotka koskevat vieraan pääoman ja oman pääoman ehtoisen rahoituksen saantia, myöntämistä ja vastaanottamista, ovat markkinaehtojen mukaisia riippumatta siitä, tuleeko valtio-omisteisten yritysten taloudellisen toiminnan rahoitus valtion talousarviosta, muista valtio-omisteisista yrityksistä vai kaupallisilta markkinoilta.
Erityisesti:
III.F.1. valtio-omisteisten yritysten kaikkien liikesuhteiden, myös rahoituslaitosten kanssa, olisi perustuttava puhtaasti kaupallisiin ehtoihin
Velkojat olettavat joskus, että valtio-omisteisten yritysten veloilla on luonnostaan valtiontakaus. Tämän vuoksi rahoitusta saa monissa tapauksissa helpommin tai rahoituskustannukset ovat keinotekoisen alhaisia, mikä on haitallista kilpailuympäristölle. Lisäksi niissä maissa, joissa valtio-omisteiset rahoituslaitokset tai valtio-omisteiset yhteisösijoittajat ovat yleensä taloudelliseen toimintaan osallistuvien valtio-omisteisten yritysten tärkeimpiä luotonantajia, eturistiriitojen mahdollisuus on suuri. Valtio-omisteisiin rahoituslaitoksiin ja sijoittajiin turvautuminen voi pitää valtio-omisteiset yritykset suojassa markkinaseurannan ja -paineen olennaiselta lähteeltä, mikä vääristää niiden kannustinrakennetta ja aiheuttaa liiallista velkaantumista, resurssien tuhlaamista ja markkinoiden vääristymistä.
Luotonantajia koskevat valtion velvollisuudet on erotettava selkeästi valtio-omisteisten yritysten velvollisuuksista. Eturistiriitojen hallitsemiseksi olisi kehitettävä toimintamalleja, joilla olisi myös varmistettava, että valtio-omisteiset yritykset kehittävät suhteita valtio-omisteisiin pankkeihin, muihin rahoituslaitoksiin ja institutionaalisiin sijoittajiin sekä muihin valtio-omisteisiin yrityksiin puhtaasti kaupallisin perustein. Valtio-omisteisten pankkien olisi myönnettävä valtio-omisteisille yrityksille luottoa samoin ehdoin kuin yksityisille yrityksille. Näihin toimintamalleihin voisi kuulua myös valtio-omisteisten pankkien hallituksissa istuvia valtio-omisteisten yritysten hallituksen jäseniä koskevat rajoitukset ja heidän huolellinen valvontansa.
Lisäongelmia voi syntyä, jos valtio myöntää valtio-omisteisille yrityksille takauksia siksi, että se voi todellisuudessa kompensoida kyvyttömyyttään tarjota niille omaa pääomaa. Valtion ei lähtökohtaisesti pitäisi antaa automaattista takausta valtio-omisteisille yrityksille. Lisäksi olisi kehitettävä valtiontakausten julkistamiseen ja korvaukseen liittyviä oikeudenmukaisia käytäntöjä, ja valtio-omisteisia yrityksiä olisi kannustettava hakemaan rahoitusta pääomamarkkinoilta. Kaupallisten lainanantajien osalta ja epäsuoria valtiontakauksia koskevan kysymyksen ratkaisemiseksi valtion olisi tehtävä kaikille markkinaosapuolille selväksi, että se ei takaa valtio-omisteisista yrityksistä aiheutuvia velkoja, tai esitettävä läpinäkyvästi kaikki toimenpiteet, joita se voi käyttää hätätilan tai kriisin vuoksi. Sen olisi myös harkittava toimintamalleja, joilla valtio-omisteiset yritykset, jotka hyötyvät alhaisemmista rahoituskustannuksista kuin yksityiset yritykset vastaavissa olosuhteissa, määrättäisiin suorittamaan kompensoivia maksuja valtiolle.
Valtio-omisteisen yrityksen suhteen muihin liikekumppaneihin, myös muihin valtio-omisteisiin yrityksiin, olisi oltava markkinaehtoinen ja perustuttava kaupallisiin näkökohtiin, eikä se missään tapauksessa saisi tarkoittaa muiden valtio-omisteisten yritysten tai yksityisten yhteisöjen ristiintukemista.
III.F.2. valtio-omisteisten yritysten taloudellinen toiminta ei saisi saada eikä se saisi tarjota suoraa tai välillistä taloudellista tukea, joka antaa etua yksityisiin kilpailijoihin nähden, kuten etuoikeutettua vieraan tai oman pääoman ehtoista rahoitusta, takauksia, lieventävää verokohtelua tai etuoikeutettuja kauppaluottoja
Tasapuolisten toimintaedellytysten säilyttämiseksi valtio-omisteisiin yrityksiin olisi samoissa tai samankaltaisissa olosuhteissa sovellettava samanlaista rahoitus- ja verokohtelua kuin yksityisiin kilpailijoihin. Ei pitäisi odottaa, että valtio-omisteiset yritykset voisivat hyötyä asemastaan valtionhallinnon lähellä verovelkojen suorittamiseksi tai että niihin sovellettaisiin muita lievempiä verotussääntöjä.
Valtio-omisteisten yritysten ei lähtökohtaisesti pitäisi hyötyä muiden valtio-omisteisten yritysten tai valtion niin sanotuista markkinoiden ulkopuolisista rahoitusjärjestelyistä, kuten kauppaluotoista tai markkinaehtoista edullisemmista pääomasijoituksista. Tällaiset järjestelyt ovat etuuskohteluun perustuvaa rahoitusta, elleivät ne ole täysin tavanomaisten yrityskäytäntöjen mukaisia. Valtion olisi toteutettava toimenpiteitä sen varmistamiseksi, että valtio-omisteisten yritysten väliset liiketoimet toteutetaan puhtaasti kaupallisin ehdoin. Valtion tulisi myös kiinnittää huomiota valtio-omisteisten rahoituslaitosten omistuskäytäntöihin, joista ei saisi aiheutua markkinaolosuhteiden vastaisia etuja. Valtio-omisteisten rahoituslaitosten ei esimerkiksi pitäisi myöntää markkinaehtoista edullisempaa lainaa tai rahoitusta. Myös valtion investointirahastoista peräisin olevien valtion pääomasijoitusten tarjoamisen tai ylläpitämisen pitäisi perustua vain markkinaolosuhteisiin. Suosituksessa III.F.1 annetaan lisäohjeita suorista tai epäsuorista takauksista.
Tilapäisten valtion tukitoimenpiteiden (esimerkiksi markkinaehtoista edullisempi rahoitus tai pääoma), joita hätätilanne tai kriisi edellyttää, olisi oltava kilpailuneutraliteetin periaatteen mukaisia. Se tarkoittaa, että hätätilanteen tuki on läpinäkyvää, kohdennettua ja määräaikaista, se ei saa vääristää kauppaa ja kilpailua ja se on yhdenmukainen pitkän aikavälin tavoitteiden kanssa. Valtio-omistajien olisi noudatettava valtion hätätilanteen tukea koskevia kansainvälisiä parhaita käytäntöjä ja muun muassa pohdittava, määritettävä ja/tai ehdotettava vaihtoehtoja, jotka vääristävät kilpailua vähemmän ja joiden avulla päätöksentekijä voi edelleen saavuttaa saman tavoitteen. Tilapäisiin tukitoimenpiteisiin olisi aina sisällyttävä läpinäkyvä irtautumissuunnitelma.
Kilpailuneutraliteetista olisi huolehdittava kilpailuneutraliteettia koskevan OECD:n suosituksen [OECD Recommendation on Competitive Neutrality] mukaisesti
III.F.3. valtio-omisteisten yritysten taloudellinen toiminta ei saisi saada eikä se saisi tarjota luontoissuorituksia, kuten tavaroita, energiaa, vettä, kiinteistöjä, tietojen saatavuutta, maata tai työvoimaa taikka järjestelyjä (kuten tieoikeuksia tai käyttöoikeussopimuksia), edullisemmin hinnoin tai ehdoin kuin yksityisomistuksessa olevien kilpailijoiden saatavilla on
Valtio-omisteisten yritysten ei pitäisi vastaanottaa tai tarjota luontoissuorituksia, kuten kiinteistöjä, tavaroita tai palveluja, eikä myöskään pääsyä data- ja tietoresursseihin tai infrastruktuuriin hinnoilla tai ehdoilla, jotka ovat suotuisampia kuin kaupallisin perustein toimivien yksityisomistuksessa olevien kilpailijoiden saatavilla olevat, paitsi korvauksena julkisen palvelun velvoitteiden täyttämisestä. Valtio-omisteisten yritysten ja yksityisen sektorin yritysten olisi neuvoteltava käyttöoikeussopimuksista ja saatava ne käyttöönsä yhtäläisin ehdoin.
III.F.4. valtio-omisteisten yritysten taloudelliselta toiminnalta olisi edellytettävä kestäviä tuottoprosentteja, jotka ovat verrattavissa kilpailevilta yksityisiltä yrityksiltä samankaltaisin ehdoin saataviin tuottoihin, lukuun ottamatta julkisen palvelun velvoitteiden täyttämistä.
Valtio-omisteisten yritysten taloudellisen toiminnan odotetaan pitkällä aikavälillä saavuttavan vastaavan tuottoprosentin (rate of return) kuin kilpailevien yritysten samanlaisissa olosuhteissa. Tämä ei tarkoita, että tuottoprosentin olisi välttämättä oltava sama valtio-omisteisissa yrityksissä ja yksityisissä yrityksissä.
Tuottoprosenttia on tarkasteltava pitkäjänteisesti ja koko tuotteiden elinkaaren kannalta, koska jopa erittäin kilpailluissa ympäristöissä toimivien yksityisten yritysten tuottoprosentti voi vaihdella huomattavasti lyhyellä ja keskipitkällä aikavälillä. Myös yksityiset yritykset ottavat sen yhä enemmän vapaaehtoisesti ja usein jopa pakollisesti kustannuksissa huomioon. Valtion talousarviosta saatavaan oman pääoman ehtoiseen rahoitukseen olisi taloudellista toimintaa harjoitettaessa lisäksi sovellettava vaadittua odotettua vähimmäistuottoprosenttia, joka on johdonmukainen yksityisen sektorin yritysten kanssa samankaltaisissa olosuhteissa. Useat valtionhallinnot sallivat alhaisemman tuottoprosentin tasepoikkeavuuksien kompensoimiseksi, esimerkiksi väliaikaisissa tarpeissa suuriin pääomamenoihin. Tätä tapahtuu myös yrityssektorin muissa osissa, joissa huolella hoidettuna se ei tarkoita poikkeamista käytännöistä, jotka ovat johdonmukaisia tasapuolisten toimintaedellytysten ylläpitämisen kanssa. Toisaalta jotkin valtionhallinnot saattavat alentaa tuottoprosenttia koskevia vaatimuksia kompensoidakseen valtio-omisteisille yrityksille näiden vastuulla olevat julkisen palvelun velvoitteet. Näin olisi toimittava vain, jos tuottoprosenttia koskevien vaatimusten alentaminen liittyy suoraan julkisen palvelun velvoitteiden täyttämiseen. Tuottotavoitteen olisi perustuttava valtio-omisteisten yritysten riskiprofiiliin ja pääomarakenteeseen suosituksen I.A mukaisesti.
III.G. Kun valtio-omisteiset yritykset osallistuvat julkisiin hankintoihin joko tarjoajana tai hankkijana, kyseisten menettelyjen olisi oltava avoimia ja kilpailullisia, niiden pitäisi perustua oikeudenmukaisiin ja objektiivisiin valintakriteereihin, niillä olisi edistettävä tavarantoimittajien monimuotoisuutta, ne olisi turvattava asianmukaisilla integriteettiä ja läpinäkyvyyttä koskevilla vaatimuksilla ja niissä olisi varmistettava, että valtio-omisteisille yrityksille ja niiden mahdollisille tavarantoimittajille tai kilpailijoille ei koidu kohtuuttomia etuja tai haittoja.
Valtio-omisteisten yritysten osallistuminen julkisiin hankintamenettelyihin on huolestuttanut tasapuolisiin toimintaedellytyksiin sitoutuneita valtionhallintoja. Lainsäädännössä olisi säädettävä tarjouskilpailujärjestelmistä, jotka ovat lähtökohtaisesti oikeudenmukaisia, avoimia ja läpinäkyviä julkisista hankinnoista annetun OECD:n suosituksen [OECD Recommendation on Public Procurement] [OECD/LEGAL/0411] mukaisesti. Se, rajoittuvatko tällaiset säännöt julkisyhteisöjen hankintoihin vai koskevatko ne myös valtio-omisteisten yritysten tekemiä hankintoja, vaihtelee maittain. Kummassakin tapauksessa on tärkeää, että valtio-omisteiset yritykset kertovat läpinäkyvästi säännöistä ja kehyksistä, joiden mukaisesti ne tekevät hankintoja. Kun valtio-omisteiset yritykset osallistuvat julkisiin hankintoihin joko tarjoajana tai hankkijana, kyseisten menettelyjen olisi oltava läpinäkyviä ja kilpailullisia, niiden olisi perustuttava oikeudenmukaisiin ja objektiivisiin valintaperusteisiin, niillä olisi edistettävä toimittajien monimuotoisuutta, ja ne olisi turvattava asianmukaisilla integriteettiä ja avoimuutta koskevilla standardeilla. Valtio-omisteisten yritysten toiminta voidaan lähtökohtaisesti jakaa kahteen osaan: kaupalliseen myyntiin tai jälleenmyyntiin tarkoitettuihin toimintoihin ja julkishallinnon tehtävän täyttämiseen tarkoitettuihin toimintoihin. Jos valtio-omisteisella yrityksellä on julkishallinnon tehtävä tai siinä määrin kuin tietty toiminta antaa valtio-omisteiselle yritykselle mahdollisuuden tämän tehtävän täyttämiseen, valtio-omisteisen yrityksen olisi omaksuttava julkisia hankintoja koskevia menettelyjä parhaiden käytäntöjen mukaisesti. Valtio-omisteisten yritysten hallinnoimissa monopoleissa olisi noudatettava samoja julkisia hankintoja koskevia sääntöjä, joita sovelletaan julkisyhteisöjen toimialalla. Valtio-omisteisia yrityksiä olisi hankkijoina kannustettava käyttämään avoimia tarjouskilpailuja, mutta niille olisi annettava mahdollisuus arvioida, mikä on niiden kaupallista toimintaa varten oikea hankintamenetelmä, jos ne kilpailevat markkinasegmentillään yksityisen sektorin yritysten kanssa. Näin voidaan varmistaa, ettei niihin kohdistu kohtuutonta haittaa. Digitaaliteknologioiden, kuten sähköisten hankintojen, käyttöä voidaan kannustaa läpinäkyvyyden ja integriteetin lisäämiseksi.
III.H. Jos valtio-omisteisten yritysten taloudellinen toiminta vaikuttaa kauppaan, investointeihin tai kilpailuun, niiden olisi harjoitettava kaikkea liiketoimintaa kaupallisten näkökohtien mukaisesti lukuun ottamatta julkisen palvelun velvoitteiden täyttämistä. Niiden olisi harjoitettava kaikkea liiketoimintaa vastuullisen liiketoiminnan ja integriteettiä koskevien korkeiden vaatimusten mukaisesti.
Tässä suosituksessa keskitytään erityisesti itse valtio-omisteisten yritysten toimiin tai toimintaan liiketoiminnan harjoittamisen yhteydessä. Yhä useammat valtio-omisteisten yritysten taloudelliset toimet vaikuttavat tai saattavat vaikuttaa kaupankäyntiin, investointeihin tai kilpailuun. Valtioiden olisi kiinnitettävä huomiota valtio-omisteisten yritystensä vaikutukseen kaupankäyntiin, investointeihin tai kilpailuun ja vältettävä markkinoiden vääristymistä erityisesti silloin, kun valtio-omistajat myöntävät valtio-omisteisille yrityksilleen kotimarkkinoilla suotuisan markkina-aseman, jota valtio-omisteiset yritykset voivat hyödyntää kilpailuedun saamiseksi muilla asiaan liittyvillä markkina-alueilla.
Koska valtio-omisteisilla yrityksillä on tärkeä rooli useimmissa kansantalouksissa ja toimissa toimialoilla, joilla tarjotaan yleisen edun mukaisia keskeisiä palveluja, kuten liikenteessä, yleishyödyllisissä palveluissa ja rahoituksessa, valtio-omisteisten yritysten keskittymisellä näille toimialoille voi olla suoria vaikutuksia kilpailuympäristöön. Ensinnäkin valtion toimilla näillä toimialoilla, erityisesti teollisuudessa, on merkittävä asema tuotantoketjun alku- ja loppupäässä kansainvälisissä arvoketjuissa. Toiseksi valtaosassa näistä toimialoista käydään paljon rajat ylittävää kauppaa ja tehdään investointeja. Kolmanneksi valtio-omisteiset yritykset toimivat yritysverkostoissa usein vertikaalisesti integroituneina rakenteina, joiden arvoketjuissa on monopoleja. Tämä tarkoittaa, että ne voivat vaikuttaa mahdollisten kilpailijoiden markkinoille tulon edellytyksiin monilla liiketoiminta-alueilla.
Julkisen palvelun velvoitteiden osalta asia on vielä vivahteikkaampi. Poikkeuksena yleiseen sääntöön kaupallisten näkökohtien vaatimusta ei pitäisi soveltaa, kun valtio-omisteinen yritys täyttää julkisen palvelun velvoitteita. Julkisen palvelun velvoitteita täyttäessään valtio-omisteisten yritysten ei pitäisi harjoittaa hankinnoissaan syrjintää, ja ne voivat harjoittaa myynnissään syrjintää vain, jos se on tarpeen julkisen palvelun velvoitteiden luonteen perusteella. Julkisia hankintoja käsitellään suosituksessa III.G ja OECD:n suosituksessa julkisista hankinnoista [OECD Recommendation on Public Procurement]. Kaikki taloudellinen ja muu kuin taloudellinen toiminta olisi toteutettava integriteettiä ja vastuullista liiketoimintaa koskevien asiaankuuluvien OECD:n vaatimusten mukaisesti