Valtion olisi toimittava asiantuntevana ja aktiivisena omistajana varmistaen, että valtio-omisteisia yrityksiä hallinnoidaan läpinäkyvästi ja vastuuvelvollisesti sekä erittäin ammattimaisesti ja tehokkaasti.
Valtion olisi omistajaohjaustoimintonsa toteuttamisessa viitattava yksityisen ja julkisen sektorin hallintostandardeihin, erityisesti G20/OECD:n hyvän hallintotavan periaatteisiin [G20/OECD Principles of Corporate Governance], joita sovelletaan myös valtio-omisteisiin yrityksiin, kun valtio ei ole valtio-omisteisen yrityksen ainoa omistaja, ja kaikkiin asiaankuuluviin osiin, kun se on valtio-omisteisten yritysten ainoa omistaja. Valtio-omisteisten yritysten hallintoon liittyy myös erityisiä näkökohtia, joihin on joko kiinnitettävä erityistä huomiota tai jotka olisi dokumentoitava yksityiskohtaisemmin, jotta valtio-omisteisten yritysten hallituksen jäseniä, johtoa ja valtion omistajaohjausyksikköä voidaan ohjata niiden tehtävien tehokkaassa hoitamisessa.
II.A. Hallitusten olisi yksinkertaistettava yhtiöoikeudellisia muotoja, joiden nojalla valtio-omisteiset yritykset toimivat, ja vakioitava ne. Niiden toimintatapojen olisi noudatettava yleisesti hyväksyttyjä yritysnormeja.
Valtio-omisteisilla yrityksillä voi olla muista yrityksistä poikkeavia oikeudellisia muotoja. Tämä voi johtua erityistavoitteista tai yhteiskunnallisista näkökohdista sekä erityssuojasta, joka myönnetään tietyille sidosryhmille, kuten työntekijöille, joiden palkka voidaan vahvistaa säädöksillä, tai elimille, joilla on erityiset eläkeoikeudet. Se voi johtua myös irtisanomissuojasta, joka vastaa viranhaltijoille myönnettyä suojaa.
Valtion olisi varmistettava, että mahdollisimman monet suositusten osatekijät pannaan kokonaisuudessaan täytäntöön johdonmukaisesti huolimatta valtio-omisteisten yritysten erilaisista oikeudellisista muodoista tai yritysmuodoista koko yhtiöomistussalkussa.
Tähän sisältyvät i) yrityksen hallituksen, johdon ja ministeriöiden toimivalta ja valtuudet, ii) näiden hallitusten kokoonpano ja rakenne, iii) se, missä määrin ne myöntävät kuulemis- tai päätöksenteko-oikeuksia osakkeenomistajille ja/tai joillekin sidosryhmille, erityisesti työntekijöille, iv) julkistamisvaatimukset ja v) se, missä määrin niihin sovelletaan maksukyvyttömyys- ja konkurssimenettelyjä. Valtio-omisteisten yritysten oikeudellinen muoto ja niiden toiminnan määritelmä eivät lähtökohtaisesti saisi estää niitä monipuolistamasta tai laajentamasta toimintaansa uusilla toimialoilla tai ulkomailla. Tämä pätee erityisesti silloin, jos ne harjoittavat taloudellista toimintaa ja toimivat kaupallisten näkökohtien mukaisesti. Valtio-omisteisten yritysten toimialan laajentamista koskevat rajoitukset ovat usein tarpeen, jos valtio-omisteisella yrityksellä on merkittäviä yleisen edun mukaisia tavoitteita tai julkisen palvelun velvoitteita, ja rajoitusten tarkoituksena on estää julkisten varojen väärinkäyttö, pysäyttää liian kunnianhimoiset kasvustrategiat tai estää valtio-omisteisia yrityksiä viemästä arkaluonteisia teknologioita. On huolehdittava siitä, että tällaiset lakisääteiset rajoitukset liittyvät valtio-omisteisten yritysten keskeiseen liiketoiminta-alueeseen, ja varmistettava samalla, että ne eivät haittaa hallituksen tarvittavaa riippumattomuutta sen tehtävien hoitamisessa.
Valtio-omisteisten yritysten oikeudellista muotoa yhdenmukaistettaessa valtionhallintojen olisi otettava mahdollisimman pitkälti perustaksi yhtiöoikeus, jota voidaan soveltaa myös yksityisomistuksessa oleviin yrityksiin. Niiden ei pitäisi luoda erityistä oikeudellista muotoa tai myöntää etuoikeutettua asemaa tai erityissuojaa valtio-omisteisille yrityksille, jos se ei ole ehdottoman välttämätöntä yritykselle asetettujen yleisen edun mukaisten tavoitteiden saavuttamiseksi. Valtio-omisteisten yritysten oikeudellisen muodon yhdenmukaistaminen lisää läpinäkyvyyttä ja vastuuvelvollisuutta sekä helpottaa valvontaa, koska niitä voidaan vertailla. Yhdenmukaistaminen olisi kohdistettava erityisesti taloudellista toimintaa harjoittaviin valtio-omisteisiin yrityksiin, ja valtio-omistajan olisi käytettävä samoja keinoja ja välineitä, joita yksityiset omistajat yleensä voivat käyttää. Yhdenmukaistamisen olisi siksi koskettava ensisijaisesti yrityksen hallintoelinten roolia ja toimivaltaa sekä läpinäkyvyys- ja julkistamisvelvoitteita.
II.B. Valtion olisi määritettävä selkeästi sen odotukset omistajana, sallittava valtio-omisteisten yritysten toimia täysin riippumattomasti tavoitteiden saavuttamiseksi ja pidättäydyttävä puuttumasta valtio-omisteisten yritysten johtamiseen. Valtion olisi osakkeenomistajana määritettävä valtio-omisteisten yritysten tavoitteet läpinäkyvästi uudelleen ja vain tapauksissa, joissa tehtävä on muuttunut olennaisesti.
Valtion aktiivisen ja asiantuntevan omistuksen ensisijaisia keinoja ovat selkeä ja johdonmukainen omistajapolitiikka, valtio-omisteisten yritysten laajojen valtuuksien ja odotusten asettaminen, hallituksen jäsennelty nimitysprosessi ja vakiintuneiden omistusoikeuksien tehokas käyttö. Valtio-omisteisia yrityksiä koskevia valtion laajoja toimeksiantoja ja odotuksia olisi tarkistettava vain tapauksissa, joissa tehtävä on muuttunut olennaisesti. Vaikka joskus voi olla tarpeen tarkistaa valtio-omisteisen yrityksen tavoitteita ja sitten muuttaa niitä olosuhteiden muuttumisen vuoksi, valtion olisi pidättäydyttävä muuttamasta niitä liian usein ja varmistettava, että kyseiset menettelyt ovat läpinäkyviä ja yleisen edun mukaisia.
Jotkut valtio-osakkeenomistajat voivat virallistaa valtio-omisteisia yrityksiä koskevat laajat toimeksiantonsa ja odotuksensa hallitukselle omistajien odotusten, odotuksia koskevien kirjeiden, tuloksellisuutta koskevien sopimusten tai muiden keinojen avulla ja käydä samalla säännöllistä vuoropuhelua valtio-omisteisten yritysten hallintoelinten kanssa. Niiden virallistaminen selkeiksi odotuksiksi auttaa turvaamaan yrityksen hallituksen riippumattomuuden ja estämään valtion tapauskohtaisen puuttumisen. Se voi myös toimia keinona saattaa valtio-omisteiset yritykset vastuuseen.
II.C. Valtion olisi annettava valtio-omisteisten yritysten hallitusten hoitaa velvollisuutensa ja kunnioitettava niiden riippumattomuutta. Omistajaohjausyksikön olisi luotava asianmukaiset puitteet yhteydenpitoa varten ja ylläpidettävä niitä valtio-omisteisten yritysten ylimmän hallintoelimen kanssa. Tavallisesti yhteydenpito tapahtuu hallituksen puheenjohtajan välityksellä.
Omistajaohjausyksikön olisi hallituksen jäsenten nimityksessä ja valinnassa keskityttävä siihen, että valtio-omisteisten yritysten hallitusten on hoidettava tehtävänsä ammattimaisesti ja riippumattomasti. On tärkeää, että yksittäiset hallituksen jäsenet eivät tehtäviään hoitaessaan toimi eri valitsijakuntien edustajina. Riippumattomuus edellyttää, että kaikki hallituksen jäsenet hoitavat tehtävänsä puolueettomasti ja vastuullisesti valtio-osakkeenomistajan ja kaikkien muiden osakkeenomistajien kuin valtion osalta.
Omistajaohjausyksikön ei pitäisi valita liian monta hallituksen jäsentä valtionhallinnosta. Lisäksi hallituksen jäsenet olisi erotettava vain hyvästä syystä, ja heidän nimittämisensä ja erottamisensa olisi oltava riippumatonta valtion vaalikausista tai toimintapoliittisista sykleistä. Tämä on erityisen tärkeää taloudellista toimintaa harjoittavissa valtio-omisteisissa yrityksissä, joissa omistajaohjausyksikön edustajien tai muiden valtion viranhaltijoiden hallitusjäsenyyden rajoittaminen voi lisätä ammattimaisuutta ja auttaa ehkäisemään eturistiriitoja ja valtion puuttumista valtio-omisteisten yritysten johtamiseen.
Omistajaohjausyksikön työntekijöitä tai valtionhallinnon muista osista tulevia ammattilaisia pitäisi valita valtio-omisteisten yritysten hallituksiin vain, jos he täyttävät kaikille hallituksen jäsenille asetetun pätevyystason ja jos he eivät toimi omistajaroolia laajemman poliittisen vaikutusvallan kanavana. Heillä tulisi olla samat tehtävät ja vastuut kuin muillakin hallituksen jäsenillä. Jääviyttä ja eturistiriitatilanteita olisi arvioitava huolellisesti ja annettava ohjausta niiden käsittelyssä ja ratkaisemisessa. Kyseisillä ammattilaisilla ei pitäisi olla kohtuuttomia luontaisia eikä koettuja eturistiriitoja. Tämä tarkoittaa erityisesti sitä, että heidän ei pitäisi osallistua samaa valtio-omisteista yritystä koskeviin sääntelypäätöksiin eikä heillä pitäisi olla erityisiä velvoitteita tai rajoituksia, jotka estäisivät heitä toimimasta yrityksen edun mukaisesti. Kaikista hallituksen jäsentä koskevista mahdollisista eturistiriidoista olisi lähtökohtaisesti ilmoitettava hallitukselle, joka julkistaa ne sekä tiedot siitä, miten niitä hoidetaan.
Kun valtio-omisteisen yrityksen hallituksessa on valtion edustajia, on tärkeää selkeyttää henkilökohtaista ja valtion vastuuta. Asianomaisten valtion viranhaltijoiden on mahdollisesti ilmoitettava henkilökohtaisesta omistuksestaan valtio-omisteisessa yrityksessä ja noudatettava sisäpiirikauppaa koskevaa asiaankuuluvaa sääntelyä. Omistajaohjausyksikkö voisi laatia valtio-omisteisen yrityksen hallitukseen kuuluville omistajaohjausyksikön jäsenille ja muille valtion viranhaltijoille ohjeita tai eettisiä sääntöjä. Tällaisissa ohjeissa tai eettisissä säännöissä olisi kerrottava, miten näiden hallituksen jäsenten valtiolle välittämiä tietoja olisi käsiteltävä. Laajempien poliittisten tavoitteiden tavoittelu olisi kanavoitava omistajaohjausyksikön kautta, ja ne olisi esitettävä yrityksen tavoitteina sen sijaan, että ne määrättäisiin suoraan hallituksesta. Valtion virkamiesten olisi tehtäviään hoitaessaan pääsääntöisesti oltava vastuussa mahdollisista hallinnollisista, siviilioikeudellisista tai rikosoikeudellisista vastuista, jotka johtuvat yritysten väärinkäytöksistä. Omistajaohjausyksikköjen olisi kunnioitettava hallituksen keskustelujen luottamuksellisuutta. Lisäksi olisi asetettava tiukkoja rajoituksia näiden tietojen jakamiselle. Valtiolla ei osakkeenomistajana pitäisi olla laajempaa tiedonsaantioikeutta kuin mihin sillä on oikeus osakkeenomistuksensa perusteella.
Omistajaohjausyksikön olisi luotava asianmukaiset puitteet yhteydenpitoa varten ja ylläpidettävä niitä valtio-omisteisten yritysten ylimmän hallintoelimen kanssa. Tavallisesti yhteydenpito tapahtuu hallituksen puheenjohtajan välityksellä. Yleisen edun mukaiset tavoitteet, myös julkisen palvelun velvoitteet, olisi ilmoitettava hallituksen omistajapolitiikassa tai omistajien odotuksissa, jotka kerrotaan koko hallitukselle, ja ne olisi julkistettava ottaen asianmukaisesti huomioon liikesalaisuudet, paitsi, jos ne asetetaan asetuksella tai lainsäädännössä Jos valtion lisäksi on muita osakkeenomistajia, valtio-omisteisten yritysten yleisen edun mukaiset tavoitteet, myös julkisen palvelun velvoitteet, olisi hyväksyttävä vuotuisessa yhtiökokouksessa, jos ne eivät ole jo julkisia. Omistajaohjausyksikön ja valtio-omisteisten yritysten välisestä viestinnästä olisi pidettävä tarkasti kirjaa. Valtio ei saisi osallistua operatiiviseen päätöksentekoon, kuten valtio-omisteisen yrityksen palkkauspäätösten ohjaamiseen. Valtion tulisi eritellä, millä alueilla ja millaisilla päätöksillä omistajaohjausyksikkö on toimivaltainen antamaan ohjeita, ja julkistaa erittely.
Kun valtionhallinnon edustajat, myös omistajaohjausyksikön edustajat, ylittävät roolinsa ja/tai toimivat tavalla, joka vaikuttaa sääntöjenvastaiselta, valtio-omisteisten yritysten olisi voitava pyytää neuvoja tai ilmoittaa tästä vakiintuneiden ilmoituskanavien kautta.
II.D. Omistusoikeuksien käyttö tulisi määrittää valtionhallinnossa selkeästi ja keskittää yhteen omistajaohjausyksikköön. Jos tämä ei ole mahdollista, nimetyn elimen olisi koordinoitava asiaankuuluvia omistajaohjaustoimintoja, ja sillä olisi oltava selkeät valtuudet toimia koko valtioneuvoston tasolla.
On ratkaisevan tärkeää, että valtionhallinnon omistajaohjaustoiminto määritetään selkeästi riippumatta siitä, sijaitseeko se keskeisessä ministeriössä, kuten valtiovarain- tai elinkeinoministeriöissä, erillisessä hallinto- tai yritysyksikössä vai tietyssä sektoriministeriössä. Valtio-omisteisten yritysten omistajaohjaustoiminto on yksikkö, joka käyttää valtaa, vastuuta tai ohjauskykyä nimittää hallituksia, asettaa ja valvoa tavoitteita ja/tai äänestää yhtiön osakkeista valtion puolesta.
Keskittäminen voi olla tehokas tapa erottaa omistajaohjaustoiminnon harjoittaminen selkeästi valtion muusta mahdollisesti ristiriitaisesta toiminnasta, erityisesti markkinasääntelystä ja päätöksenteosta, kuten jäljempänä suosituksessa III.A mainitaan. Se edellyttää, että omistukseen on riittävät resurssit ja että se on suojattu sääntöjenvastaisilta käytännöiltä. Näin ollen oikeudenkäyttöalueilla, joilla oikeusvaltioperiaate on heikoilla, hallinto kehnoa tai paljon korruptiota, yrityksiä koskevien useiden valtuuksien kokoamiseen keskitettyyn omistajaohjausyksikköön voi liittyä riskejä, jotka olisi otettava huomioon päätettäessä asianmukaisesta kehyksestä valtio-omistukselle.
Keskitetylle omistusmallille on ominaista yksi keskeinen päätöksentekoelin, joka toimii osakkeenomistajana valtaosassa valtion määräysvallassa tai omistuksessa suoraan tai välillisesti olevien valtio-omisteisten yritysten kaikista tai tietyistä ryhmistä. Sen tehtävänä on laatia kullekin valtio-omisteiselle yritykselle valtio-omistuksen peruste ja tavoite, nimittää johtajat, arvioida valtio-omisteisten yritysten toimintaa ja äänestää yhtiökokouksessa. Omistajaohjausyksikkö vastaa myös valtio-omisteisten yritysten laajojen toimeksiantojen ja odotusten asettamisesta ja seurannasta sen omistajapolitiikan perusteella, (tarvittaessa) sen päätösten koordinoinnista muiden valtion sidosryhmien kanssa sekä sovellettavien kehysten ja valtio-omisteisten yritysten hallintoon liittyvien tärkeiden seikkojen määrittelystä.
Keskitetyn omistajaohjausyksikön olisi oltava riippumaton tai yhden ministerin alaisuudessa. Tämä malli auttaa selkeyttämään omistajapolitiikkaa ja sen ulottuvuuksia sekä varmistamaan sen täytäntöönpanon yhdenmukaistamisen. Omistajatoiminnon keskittämisellä voidaan myös vahvistaa ja koota asiantuntemusta perustamalla niin sanottuja asiantuntijareservejä keskeisiä asioita, kuten talousraportointia tai hallituksen nimittämistä, varten. Näin keskittäminen voi olla merkittävä tekijä valtio-omistuksen ammattimaisessa ja johdonmukaisessa harjoittamisessa ja samalla helpottaa valtio-omistusta koskevan kokonaisraportoinnin kehittämistä.
Jos omistusta ei ole keskitetty, hallitusten olisi perustettava vahva koordinointiyksikkö. Koordinointiyksiköllä olisi oltava valtuudet toimia koko valtionhallinnon tasolla. Tämän yksikön olisi oltava valtion erikoistunut yksikkö tai yritysyksikkö, joka neuvoo muita osakkeenomistajaministeriöitä hyvän hallintotavan parhaista käytännöistä sekä teknisistä ja operatiivisista kysymyksistä. Näin varmistetaan, että jokaisella valtio-omisteisella yrityksellä on selkeä toimeksianto ja että sille viestitään johdonmukaisesti omistusta koskevista odotuksista tai raportointivaatimuksista. Koordinointiyksikön on määrä yhdenmukaistaa ja koordinoida eri ministeriöiden omistuksesta vastaavien osastojen toimintaa ja toimintaperiaatteita sekä auttaa varmistamaan, että yritysten omistusta koskevat päätökset tehdään koko valtionhallinnon kattavasti. Näin valtio-omisteisiin yrityksiin ei kohdistu kilpailevia tai ristiriitaisia poliittisia toimeksiantoja. Koordinointiyksikön tulisi mieluiten vastata myös omistajapolitiikan laatimisesta kokonaisuudessaan, erityisohjeistuksen laatimisesta ja käytäntöjen yhtenäistämisestä eri ministeriöiden kesken. Koordinointiyksikön perustaminen voi myös helpottaa joidenkin keskeisten toimintojen keskittämistä, jolloin voidaan hyödyntää erityistä asiantuntemusta ja varmistaa riippumattomuus yksittäisistä sektoriministeriöistä. Koordinointiyksikön kannattaa esimerkiksi hoitaa hallituksen nimittämistä tai tuloksellisuuden seurantaa.
Toinen keskittämistapa on omistusoikeuksien käyttäminen valtio-omisteisten holdingyhtiöiden kautta. Valtion omistus-, politiikka- ja sääntelytehtävät voidaan tämän avulla erottaa toisistaan yrityksen omien hyvää hallintotapaa koskevien järjestelyjen ja oikeudellisen muodon mukaan. Joissakin tilanteissa välillisellä omistuksen harjoittamisella valtio-omisteisten holdingyhtiöiden kautta voidaan varmistaa erottaminen muista valtion toiminnoista markkinaehtoisesti. Se suojaa valtio-omisteisten yritysten toimintaa epäasianmukaiselta poliittiselta tai päivittäiseltä puuttumiselta. Monet valtio-omisteiset holdingyhtiöt toimivat omistajaedustajina ja hallinnoivat valtion omistusosuuksia aktiivisena omaisuudenhoitajana tai sijoitusyhtiönä, ja niiden tavoitteena on kasvattaa omistaja-arvoa vastuullisesti pitkäaikaisen ja aktiivisen omistajuuden avulla. Jos valtio-omisteinen holdingyhtiö on perustettu sovellettavan yhtiöoikeuden mukaisesti, se voi yhtiömuotonsa perusteella uudistaa tai myydä yhtiöomistussalkkunsa omaisuuseriä joustavammin ja ketterämmin kokonaistehtävänsä mukaisesti. Kokemus on osoittanut, että valtio-omisteiset holdingyhtiöt eivät välttämättä sovellu kaikkiin tilanteisiin varsinkaan, jos niiden oma hallinto on altis perusteettomalle poliittiselle puuttumiselle tai muille sääntöjenvastaisille käytännöille. Valtion, joka on valtio-omisteisen holdingyhtiön tosiasiallinen omistaja ja edunsaaja, olisi asetettava tiukat tavoitteet holdingyhtiöille ja niiden yhtiöomistussalkkuun kuuluville yrityksille. Sen olisi myös laadittava lainsäädäntö- ja sääntelykehykset, joilla varmistetaan, että yhtiöissä noudatetaan hyvää hallintotapaa, integriteettiä, läpinäkyvyyttä ja vastuuvelvollisuutta koskevia korkeita vaatimuksia.
II.E. Omistajaohjausyksiköllä olisi oltava valmiudet ja osaamista hoitaa tehtävänsä tehokkaasti, ja sen olisi oltava vastuussa asianomaisille hallinnon toimijoille. Sillä olisi oltava selkeästi määritetyt ja läpinäkyvät suhteet asiaankuuluviin julkisyhteisöihin.
Omistajaohjausyksiköllä olisi oltava tarvittavat valmiudet, henkilöstö ja pätevyys tehtäviensä tehokkaaseen hoitamiseen. Sitä olisi tuettava virallisilla määräyksillä, menettelyillä ja asianmukaisella oikeudellisella kehyksellä, jotka ohjaavat valtion roolia osakkeenomistajana tehokkaasti ja vaikuttavasti ja jotka ovat johdonmukaisia niihin yrityksiin sovellettavien määräysten, menettelyjen ja oikeudellisen kehyksen kanssa, joissa se käyttää valtion omistusoikeuksia. Tämän vuoksi joillakin lainkäyttöalueilla on mahdollisesti otettava käyttöön muiden sovellettavien lakien kanssa yhdenmukainen oikeudellinen kehys, jossa läpinäkyvästi vahvistetaan institutionaaliset järjestelyt, sekä ohjaavat periaatteet ja säännöt, joita valtio tarvitsee käyttääkseen omistusoikeuttaan valtio-omisteisissa yrityksissä. Kehykseen voi kuulua valtion laitosten välisten roolien ja vastuiden selkeä kuvaaminen eturistiriitojen välttämiseksi, raportointi- ja julkistamisvaatimukset sekä tarvittavat vastuuvelvollisuusmallit.
Omistajaohjausyksikön suhde muihin valtion elimiin sekä muihin valtio-omisteisiin yhteisösijoittajiin, kuten valtion sijoitusrahastoihin, kehityspankkeihin ja valtion määräysvallassa oleviin tai sen vaikutuksen piiriin kuuluviin eläkerahastoihin, olisi määriteltävä selkeästi ja läpinäkyvästi. Useilla valtion elimillä, ministeriöillä, viranomaisilla tai valtio-omisteisilla rahoitusalan yrityksillä voi olla erilaisia tehtäviä samoihin valtio-omisteisiin yrityksiin nähden. Jotta voidaan lisätä kansalaisten luottamusta tapaan, jolla valtio hallinnoi valtio-omisteisten yritysten omistamista, on tärkeää, että nämä eri tehtävät yksilöidään selkeästi ja selitetään kansalaisille. Omistajaohjausyksikön tulisi esimerkiksi ylläpitää yhteistyötä ja jatkuvaa vuoropuhelua valtio-omisteisten yritysten tarkastuksesta vastaavien valtion ylimpien tarkastuselinten kanssa. Sen olisi tuettava valtiontalouden tarkastusviraston työtä ja ryhdyttävä asianmukaisiin toimenpiteisiin tarkastushavaintojen perusteella. Julkisesta taloudesta vastaavien valtion elinten kanssa tehtävää yhteistyötä ja niiden kanssa käytävää vuoropuhelua voidaan soveltuvin osin pitää hyvinä käytäntöinä, joilla varmistetaan julkisen talouden riskien seurantaan ja arviointiin liittyvä tehokas taloudellinen valvonta.
Omistajaohjausyksikköä tulisi pitää selkeästi vastuuvelvollisena siitä, miten se toteuttaa valtio-omistusta. Sen olisi oltava suoraan tai välillisesti vastuussa kansalaisten etuja edustaville elimille, kuten lainsäätäjälle. Sen vastuuvelvollisuus lainsäätäjälle olisi määriteltävä selkeästi, samoin kuin itse valtio-omisteisten yritysten vastuuvelvollisuus, eikä niitä pitäisi heikentää välillisellä raportointisuhteella.
Vastuuvelvollisuuden olisi tarkoitettava muutakin kuin sen varmistamista, ettei omistusoikeuden käytöllä puututa lainsäätäjän budjettipolitiikkaan liittyvään etuoikeuteen. Omistajaohjausyksikön tulisi raportoida omasta suoriutumisestaan valtion omistuksen käytössä ja valtion tavoitteiden saavuttamisessa tältä osin. Sen olisi annettava yleisölle ja sen edustajille määrällistä ja luotettavaa tietoa siitä, miten valtio-omisteisia yrityksiä hallinnoidaan niiden omistajien etujen mukaisesti. Lainsäädäntökuulemisissa luottamuksellisuuskysymyksistä olisi huolehdittava erityismenettelyjen avulla, kuten luottamuksellisilla tai suljetuin ovin pidettävillä kokouksilla. Vaikka vuoropuhelu on yleisesti hyväksytty hyödylliseksi menettelyksi, sen muoto, tiheys ja sisältö voivat vaihdella perustuslain ja erilaisten lainsäädäntöön liittyvien perinteiden ja roolien mukaan.
Vastuuvelvollisuusvaatimukset eivät saisi kohtuuttomasti rajoittaa omistajaohjausyksikön riippumattomuutta sen täyttäessä velvollisuuksiaan. Esimerkiksi tapauksia, joissa omistajaohjausyksikön on saatava lainsäätäjän ennakkohyväksyntä, olisi rajoitettava, ja niiden olisi liityttävä merkittäviin muutoksiin omistajapolitiikassa kokonaisuudessaan, merkittäviin muutoksiin sen osuudessa valtiontaloudessa ja merkittäviin liiketoimiin (investointeihin tai sijoitusten myynteihin). Lähtökohtaisesti omistajaohjausyksiköllä olisi oltava tarvittaessa jonkin verran joustavuutta vastuuministeriöönsä nähden tavassa, jolla se järjestäytyy sekä tekee menettelyjä ja prosesseja koskevia päätöksiä. Omistajaohjausyksiköllä voisi olla jonkin verran riippumattomuutta myös talousarvion laatimisessa, jolloin rekrytoinnista, palkitsemisesta ja tarvittavan asiantuntemuksen säilyttämisestä saataisiin joustavaa esimerkiksi tekemällä määräaikaisia sopimuksia tai tilapäisiä siirtoja yksityiseltä sektorilta.
II.F. Valtion olisi toimittava asiantuntevana ja aktiivisena omistajana ja käytettävä omistusoikeuksiaan kunkin yrityksen oikeudellisen rakenteen ja sen omistus- tai määräysvallan tason mukaan.
Jotta voidaan välttää joko kohtuuton poliittinen puuttuminen tai valtion passiivisesta omistuksesta johtuva valvonnan puute, joka johtaa negatiiviseen tulokseen, omistajaohjausyksikön on tärkeää keskittyä omistusoikeuksien tehokkaaseen käyttöön. Se on erotettava selkeästi politiikasta, sääntelystä tai muuntyyppisistä valtion toiminnoista mahdollisten eturistiriitojen välttämiseksi. Valtio-omistajan olisi yleensä toimittava suurena osakkeenomistajana silloin, kun se pystyy vaikuttamaan merkittävästi yritykseen, ja asiantuntevana ja aktiivisena osakkeenomistajana vähemmistöasemassa. Valtion on käytettävä oikeuksiaan suojatakseen omistuksensa ja optimoidakseen sen arvon.
Osakkeenomistajan perustavanlaatuisia oikeuksia ovat muun muassa i) osallistuminen yhtiökokouksiin ja niissä äänestäminen, ii) asianmukaisten ja riittävien tietojen saaminen yhtiöstä ajoissa ja säännöllisesti, iii) hallituksen jäsenten valitseminen ja erottaminen, iv) poikkeuksellisten liiketoimien hyväksyminen ja v) äänestäminen osingonjaosta ja yrityksen purkamisesta. Omistajaohjausyksikön olisi käytettävä näitä oikeuksia täysimääräisesti ja harkitusti, koska siten se voi vaikuttaa valtio-omisteisiin yrityksiin tarvittavalla tavalla kajoamatta niiden päivittäiseen johtamiseen. Valtio-omisteisten yritysten hallinnon ja valvonnan tehokkuus ja uskottavuus riippuvat suurelta osin omistajaohjausyksikön kyvystä käyttää osakkeenomistajan oikeuksiaan asiantuntevasti ja hoitaa tehokkaasti omistajan tehtäviään valtio-omisteisissa yrityksissä.
Omistajaohjausyksikkö tarvitsee ainutlaatuista osaamista, ja siinä olisi oltava ammattilaisia, joilla on lainsäädäntöön, rahoitukseen, talouteen, toimialaan ja vastuullisuuteen liittyvää osaamista sekä johtamistaitoja ja joilla on kokemusta luottamusvelvollisuuksien hoitamisesta. Tällaisten ammattilaisten on myös ymmärrettävä selkeästi virkatehtävänsä ja -vastuunsa valtio-omisteisten yritysten osalta. Lisäksi omistajaohjausyksiköllä olisi oltava osaamista erityisistä julkisen politiikan tavoitteista, myös kaikista julkisista palveluvelvoitteista, jotka joidenkin niiden valvonnassa olevien valtio-omisteisten yritysten on täytettävä.
Omistajaohjausyksiköillä olisi lisäksi oltava digitaaliteknologiaan liittyvää osaamista. Sen olisi suhtauduttava tarkkaavaisesti digitaaliteknologiaan ja otettava huomioon riskit ja mahdollisuudet, joita johtuu sen käyttämisestä hyvän hallintotavan sääntelyvaatimusten ja -käytäntöjen valvonnassa ja täytäntöönpanossa. Digitaaliteknologiaa voidaan käyttää omistusta koskevien vaatimusten valvonnan tehostamiseen, mutta se edellyttää myös, että siihen liittyvien riskien hallintaan kiinnitetään asianmukaista huomiota. Kun teknologiat kehittyvät ja voivat auttaa vahvistamaan hyvän hallintotavan käytäntöjä, omistus- ja sääntelykehystä on ehkä arvioitava uudelleen ja mukautettava teknologioiden käytön helpottamiseksi.
Omistajaohjausyksiköllä olisi myös oltava mahdollisuus turvautua ulkopuoliseen neuvontaan ja tehdä sopimus joistakin omistajaohjaustoimintoon liittyvistä seikoista, jotta valtion omistusoikeuksia voidaan käyttää paremmin. Se voisi esimerkiksi käyttää asiantuntijoita suorittamaan arviointia, aktiivista seurantaa tai äänestämään sen puolesta valtakirjalla, jos se katsotaan tarpeelliseksi ja tarkoituksenmukaiseksi. Lyhytaikaisten sopimusten ja tilapäiskomennusten käyttö voi olla tässä suhteessa hyödyllistä
Omistajaohjausyksikön vastuulla on ensisijaisesti:
Näiden vastuiden sovellettavuus riippuu valtion omistus- tai määräysvallasta valtio-omisteisissa yrityksissä. Jos valtio-omisteinen yritys on välillisesti valtion omistuksessa toisen emoyhtiönä toimivan valtio-omisteisen yrityksen kautta (konsernirakenteen osana), emoyhtiö, ei valtio suoraan, huolehtii seuraavassa lueteltavista vastuista. Muiden osakkeenomistajien omistusoikeuksia on käytettävä näiden kaikkien mukaisesti yleisen yhtiöoikeuden, sääntöjen ja määräysten nojalla.
II.F.1. olla edustettuna yhtiökokouksissa ja käyttää äänioikeuttaan vaikuttavasti
Valtion olisi omistajana täytettävä luottamusvelvollisuutensa käyttämällä äänioikeuttaan tai ainakin annettava selitys, jos se ei tee niin. Valtion ei pitäisi joutua tilanteeseen, jossa se ei olisi reagoinut valtio-omisteisten yritysten yhtiökokouksissa esitettyihin ehdotuksiin. Valtion edustusta varten on tärkeää ottaa yhtiökokouksissa käyttöön asianmukaiset menettelyt. Tämä saadaan aikaan määrittämällä omistajaohjausyksikkö selkeästi valtion osakkeita edustavaksi.
Jotta valtio voisi ilmaista näkemyksensä yhtiökokouksessa hyväksyttäviksi jätetyistä asioista, omistajaohjausyksikön on lisäksi järjestäydyttävä. Näin se voi laatia tietoon perustuvan näkemyksen näistä asioista ja esittää sen valtio-omisteisten yritysten hallituksille yhtiökokouksessa.
II.F.2. laatia ja ylläpitää hyvin jäsenneltyjä, ansioihin perustuvia ja läpinäkyviä hallituksen nimitysprosesseja, osallistua aktiivisesti kaikkien valtio-omisteisten yritysten hallitusten nimittämiseen sekä edistää sukupuolten tasa-arvoa ja hallituksen ja johdon monimuotoisuutta
Omistajaohjausyksikön olisi varmistettava, että valtio-omisteisilla yrityksillä on tehokkaat ja toimivat ammattitaitoiset hallitukset, joilla on vaadittava osaamisyhdistelmä niiden vastuiden hoitamiseen. Tämä edellyttää jäsenneltyä nimitys- ja valintaprosessia, joka on suojattu sopimattomalta poliittiselta vaikuttamiselta, jossa kunnioitetaan muiden osakkeenomistajien oikeuksia ja jolla on aktiivinen rooli tässä prosessissa. Tämä helpottuu, jos omistajaohjausyksikölle annetaan yksinomainen vastuu järjestää valtion osallistuminen nimitysprosessiin siinä tapauksessa, että se omistaa suoraan valtio-omisteisen yrityksen osakkeet.
Valtio-omisteisten yritysten hallitusten nimittämisen olisi oltava läpinäkyvää selkeästi jäsennellyssä prosessissa, ja sen olisi perustuttava hallituksen profiiliin ja arviointiin tarvittavista erilaisista taidoista, pätevyyksistä ja kokemuksista, myös sen erityisvaliokuntia varten. Pätevyyttä ja siihen liittyvää kokemusta koskevien vaatimusten olisi perustuttava istuvan hallituksen arviointiin ja yrityksen pitkän aikavälin strategiaan liittyviin tarpeisiin. Näissä arvioinneissa olisi otettava huomioon myös työntekijöiden hallitusedustuksen merkitys silloin, kun laki tai keskinäiset sopimukset sitä edellyttävät tai se on tavanomaista. Kun nimitykset tehdään tällaisten nimenomaisten pätevyysvaatimusten ja arviointien perusteella, hallituksista saadaan todennäköisesti entistä ammattimaisempia, vastuullisempia ja tavoitteellisempia. Ansioihin perustuvalla nimitys- ja valintaprosessilla on myös määrä varmistaa, että hallituksen valinta on irrallaan vaaleihin tai puolueen jäsenyyteen liittyvistä tai muista mahdollisista eturistiriidoista, jotka voivat heikentää hallituksen riippumattomuutta.
Valtio-omisteisten yritysten hallitusten olisi myös voitava antaa omistajaohjausyksikölle suosituksia hyväksytyistä hallituksen jäsenten profiileista, osaamisvaatimuksista ja hallituksen jäsenten arvioinneista. Nimitystoimikuntien tai erityisvaliokunnan tai niin sanotun yleisvaliokunnan perustaminen nimitysten valvomiseksi voi olla hyödyllistä, sillä se auttaa keskittämään hyvien ehdokkaiden etsintää ja jäsentämään nimitysprosessia entisestään. Ehdotetut nimitykset olisi julkistettava ennen yhtiökokousta (kun se on ylin hallintoelin), ja julkistuksessa olisi annettava riittävät tiedot muun muassa ehdokkaiden ammatillisesta taustasta, integriteetistä ja asiantuntemuksesta. Samoja ohjeita sovelletaan, jos omistajaohjausyksikkö vastaa nimityksestä ja valinnasta suoraan ilman yhtiökokousta.
Omistajaohjausyksikön voisi myös olla hyödyllistä ylläpitää pätevistä ehdokkaista tietokantaa, joka rakennetaan avoimen kilpailumenettelyn avulla. Ammattimaisten rekrytointiyritysten tai kansainvälisten hakuilmoitusten käytöllä voidaan myös parantaa hakuprosessin laatua. Nämä käytännöt voivat auttaa laajentamaan joukkoa, josta valitaan pätevät ehdokkaat valtio-omisteisten yritysten hallituksiin, erityisesti yksityisen sektorin asiantuntemuksen ja kansainvälisen kokemuksen osalta. Prosessi voi myös lisätä hallitusten monimuotoisuutta, myös sukupuolen moninaisuutta.
Joillakin lainkäyttöalueilla on asetettu pakollisia kiintiöitä tai vapaaehtoisia tavoitteita naisten osallistumiselle hallituksiin ja ylimpään johtoon (myös kaksitasoisten järjestelmien johtokunnissa). Omistajaohjausyksikön olisi otettava nimityskäytännöissään huomioon OECD:n standardit sukupuolesta ja muut monimuotoisuuden muotoihin liittyvät standardit, jotka ovat merkityksellisiä kyseessä olevalla lainkäyttöalueella. Tämä voi perustua monimuotoisuuskriteereihin, kuten sukupuoleen, ikään tai muihin demografisiin ominaispiirteisiin, sekä kokemukseen ja asiantuntemukseen esimerkiksi taloudesta, digitalisaatiosta, vastuullisuudesta, riskienhallinnasta tai tietyistä toimialoista.
Omistajaohjausyksikköjen olisi myös harkittava täydentäviä lisätoimenpiteitä naisten osaamisen ja monimuotoisuussuunnittelun vahvistamiseksi, jotta voidaan lisätä hallituksen ja johdon monimuotoisuutta.
II.F.3. määrittää valtio-omisteisia yrityksiä koskevat laajat toimeksiannot ja odotukset, muun muassa taloudellisista tavoitteista, pääomarakenteen tavoitteista, riskinsietokyvyn tasoista ja vastuullisuudesta, ja seurata niiden johdonmukaista toteutumista valtio-omistuksen perusteluiden mukaan
Kuten edellä mainittiin, valtion olisi aktiivisena omistajana määriteltävä valtion kokonaan omistamia valtio-omisteisia yrityksiä koskevat laajat valtuudet ja odotukset ja tiedotettava niistä. Jos valtio ei ole valtio-omisteisen yrityksen ainoa omistaja, se ei yleensä pysty virallisesti antamaan toimeksi erityistavoitteiden saavuttamista, vaan sen olisi ilmoitettava odotuksistaan vakiintuneiden käytäntöjen mukaisesti kautta suurena osakkeenomistajana.
Valtio-omisteisia yrityksiä koskevat toimeksiannot ovat ytimekkäitä asiakirjoja, jotka joskus perustuvat lakeihin ja joissa tehdään lyhyt yleiskatsaus valtion omistusta yrityksessä koskevista korkean tason pitkäaikaisista tavoitteista. Toimeksiannossa määritellään yleensä valtio-omisteisen yrityksen päätoimiala ja annetaan osviittaa sen tärkeimmistä taloudellisista ja tarvittaessa yleisen edun mukaisista tavoitteista. Selkeästi määritellyt toimeksiannot auttavat varmistamaan asianmukaiset vastuuvelvollisuuden tasot yritystasolla ja voivat auttaa vähentämään valtio-omisteisen yrityksen toiminnassa tapahtuvia ennakoimattomia muutoksia. Niitä ovat esimerkiksi valtion asettamat kertaluonteiset erityisvelvoitteet, jotka saattavat uhata valtio-omisteisen yrityksen kannattavuutta. Niistä saadaan myös kehys, jonka avulla valtio voi määritellä valtio-omisteisten yritysten välittömät tavoitteet ja sitten seurata niiden saavuttamista.
Valtio-omisteisten yritysten laajojen toimeksiantojen määrittelyn lisäksi omistajaohjausyksikön olisi myös kerrottava valtio-omisteisten yritysten tarkemmista taloudellisia, operatiivisia ja muita kuin taloudellisia tuloksia koskevista odotuksista, myös vastuullisuuden osalta, ja seurattava säännöllisesti niiden täytäntöönpanoa. Näin vältetään tilanne, jossa valtio-omisteisten yritysten annetaan liian itsenäisesti asettaa niiden omat tavoitteet tai määrittää niiden yleisen edun mukaisten tavoitteiden, myös mahdollisten julkisen palvelun velvoitteiden, luonne ja laajuus. Tavoitteisiin voi sisältyä markkinoiden vääristymisen välttäminen ja kannattavuuden tavoittelu. Ne ilmaistaan erityistavoitteina, kuten tuottotavoitteina, osinkopolitiikkana ja pääomarakenteen asianmukaisuuden arviointia koskevina ohjeina. Tavoitteiden asettamiseen voi sisältyä kompromisseja esimerkiksi omistaja-arvon, pitkän aikavälin investointivalmiuksien, yleisen edun mukaisten tavoitteiden, vastuullisuustavoitteiden ja -odotusten, julkisen palvelun velvoitteiden ja jopa työpaikkojen turvaamisen välillä. Valtion olisi siksi mentävä omistajan päätavoitteiden määrittelyä pidemmälle. Sen olisi myös ilmoitettava prioriteettinsa ja selvennettävä, miten luontaisia kompromisseja on käsiteltävä. Näin tehdessään valtion olisi vältettävä operatiivisiin asioihin puuttumista ja kunnioitettava siten hallituksen riippumattomuutta.
II.F.4. perustaa raportointijärjestelmät, joiden avulla omistajaohjausyksikkö voi säännöllisesti seurata ja arvioida valtio-omisteisten yritysten toimintaa sekä seurata ja valvoa, että ne noudattavat sovellettavia hyvän hallintotavan vaatimuksia, myös hyödyntämällä digitaaliteknologiaa
Jotta omistajaohjausyksikkö voi tehdä tietoon perustuvia päätöksiä yrityksen keskeisistä asioista, sen olisi varmistettava, että se saa kaikki tarvittavat ja merkitykselliset tiedot ajoissa. Omistajaohjausyksikön olisi myös luotava keinot, joiden avulla valtio-omisteisten yritysten toimintaa ja tuloksellisuutta voidaan seurata jatkuvasti, myös digitaaliteknologiaa hyödyntämällä. Omistajaohjausyksikön olisi varmistettava, että kaikilla valtio-omisteisilla yrityksillä on käytössä asianmukaiset ulkoiset raportointijärjestelmät. Omistajaohjausyksikön olisi saatava raportointijärjestelmästä oikea kuva valtio-omisteisen yrityksen tuloksellisuudesta tai taloudellisesta tilanteesta kansainvälisesti tunnustettujen tilinpäätösstandardien mukaisesti, jotta se voi reagoida ajoissa ja valita toimenpiteensä. Tällaisilla raportointijärjestelmillä olisi myös voitava varmistaa, että asianmukaiset julkisyhteisöt voivat seurata ja arvioida mahdollisia julkisen talouden riskejä erityisesti silloin, kun valtion saama tuki on suurta ja riippuen valtio-omisteisten yritysten systeemisestä merkityksestä, mikä voi vaikuttaa julkiseen talouteen tai rahoitusvakauteen.
Omistajaohjausyksikön olisi laadittava asianmukaiset välineet ja valittava asianmukaiset arvostusmenetelmät, joilla seurataan valtio-omisteisten yritysten tuloksellisuutta asetettujen tavoitteiden perusteella. Tätä voitaisiin auttaa kehittämällä valtio-omisteisten yritysten tuloksellisuuden järjestelmällistä vertailua yksityisen tai julkisen sektorin yhteisöjen kanssa sekä kotimaassa että ulkomailla. Niiden valtio-omisteisten yritysten osalta, joilla ei ole vertailukelpoista kokonaistaloudellisen toiminnan vertailuyhtiötä, voidaan vertailla niiden toiminnan ja tuloksellisuuden tiettyjä osatekijöitä. Vertailuanalyysin tulisi koskea tuottavuutta sekä työvoiman, omaisuuden ja pääoman tehokasta käyttöä. Tämä vertailuanalyysi on erityisen tärkeä valtio-omisteisille yrityksille, jotka toimivat aloilla, joilla ne eivät joudu kilpailemaan. Sen avulla valtio-omisteiset yritykset, omistajaohjausyksikkö ja kansalaiset voivat paremmin arvioida valtio-omisteisten yritysten tuloksellista toimintaa ja pohtia niiden kehitystä.
Valtio-omisteisten yritysten tuloksellisuuden tehokas seuranta voi helpottua, kun omistajaohjausyksiköllä on riittävästi talous- ja tarkastusosaamista. Näin voidaan varmistaa asianmukainen viestintä asiaankuuluvien osapuolten kanssa eli sekä valtio-omisteisten yritysten rahoituspalvelujen, ulkoisten ja sisäisten tarkastajien että tiettyjen valtion valvojien kanssa. Omistajaohjausyksikön olisi myös edellytettävä, että valtio-omisteisten yritysten hallitukset ottavat käyttöön asianmukaiset sisäistä valvontaa, eettisyyttä ja vaatimustenmukaisuutta koskevat toimenpiteet lainrikkomusten havaitsemiseksi ja ehkäisemiseksi.
II.F.5. laatia valtio-omisteisia yrityksiä varten julkistamispolitiikka, jossa määritetään se, mitä tietoja olisi julkistettava, sekä asianmukaiset julkistamiskanavat ja toimintamallit tietojen laadun varmistamiseksi
Jotta voidaan varmistaa valtio-omisteisten yritysten asianmukainen vastuuvelvollisuus osakkeenomistajille, raportoiville elimille ja laajemmalle yleisölle, valtion olisi omistajana laadittava omistamiaan yrityksiä koskeva johdonmukainen läpinäkyvyys- ja julkistamispolitiikka ja tiedotettava siitä. Julkistamispolitiikassa olisi tuotava esiin, että valtio-omisteisten yritysten on ilmoitettava olennaisia tietoja. Julkistamispolitiikan laatimisen olisi perustuttava valtio-omisteisiin yrityksiin sovellettavien voimassa olevien lainsäädäntö- ja sääntelyvaatimusten kattavaan arviointiin sekä vaatimusten ja käytäntöjen mahdollisten puutteiden tunnistamiseen. Vertailukohteena olisi käytettävä kansainvälisesti hyväksyttyjä hyviä käytäntöjä ja kansallisia listautumisvaatimuksia, myös hyvää hallintotapaa koskevia sääntöjä. Tämän arviointiprosessin perusteella valtio voisi harkita useita toimenpiteitä voimassa olevan läpinäkyvyys- ja raportointikehyksen parantamiseksi. Se voisi esimerkiksi ehdottaa muutoksia lainsäädäntö- ja sääntelykehykseen tai laatia erityisiä ohjeita, periaatteita tai käytännesääntöjä yritystason käytäntöjen parantamiseksi. Prosessissa olisi kuultava jäsennellysti valtio-omisteisten yritysten hallituksia ja johtoa sekä sääntelyviranomaisia, lainsäätäjiä, osakkeenomistajia ja muita asiaankuuluvia sidosryhmiä.
Omistajaohjausyksikön olisi viestittävä laajasti ja tehokkaasti valtio-omisteisten yritysten läpinäkyvyys- ja raportointikehyksestä. Sen olisi myös kannustettava sen täytäntöönpanoon ja varmistettava tietojen laatu yritystasolla, muun muassa käyttämällä helposti saatavilla olevia digitaalisia alustoja julkistamista varten. Tällaisia toimintamalleja ovat esimerkiksi valtio-omisteisille yrityksille niitä koskevien ohjekirjojen ja koulutusseminaarien kehittäminen, erityisesti kannustimet, kuten toimintopalkinnot, joissa annetaan yksittäisille valtio-omisteisille yrityksille tunnustusta korkealaatuisista julkistamiskäytännöistä, riippumaton ulkoinen varmennus ja toimintamallit, joilla mitataan ja arvioidaan valtio-omisteisten yritysten julkistamisvaatimusten täytäntöönpanoa sekä raportoidaan kokonaisuudesta.
II.F.6. käydä tarvittaessa jatkuvaa vuoropuhelua ulkopuolisten tilintarkastajien ja erityisten valtion valvontaelinten kanssa, jos oikeusjärjestelmä ja valtion omistustaso sen sallivat
Kansallisissa lainsäädännöissä on eroja ulkopuolisten tilintarkastajien kanssa käytävän viestinnän osalta. Joillakin lainkäyttöalueilla se on hallituksen etuoikeus. Toisilla taas valtion kokonaan omistamissa yrityksissä omistajaohjaustoiminnon odotetaan vuotuisen yhtiökokouksen ainoana edustajana olevan yhteydessä ulkopuolisiin tilintarkastajiin. Siinä tapauksessa omistajaohjausyksiköllä on oltava tämän tehtävän täyttämiseksi tarvittavat valmiudet, muun muassa yksityiskohtaiset tiedot kirjanpidosta. Omistajaohjausyksiköllä voi olla vuosittaisessa yhtiökokouksessa oikeus nimetä, valita ja jopa nimittää ulkopuolisia tilintarkastajia sen mukaan, mitä laissa säädetään. Valtion täysin omistamissa valtio-omisteisissa yrityksissä omistajaohjausyksikön olisi käytävä jatkuvaa vuoropuhelua ulkopuolisten tilintarkastajien ja erityisten valtion tarkastajien kanssa, jos viimeksi mainittuja on. Jatkuva vuoropuhelu voi olla säännöllistä tietojenvaihtoa, kokouksia tai keskusteluja, kun ilmenee erityisiä ongelmia. Ulkopuoliset tilintarkastajat antavat omistajaohjausyksikölle ulkopuolisen, riippumattoman ja pätevän kuvan valtio-omisteisten yritysten tuloksellisuudesta ja taloudellisesta tilanteesta. Omistajaohjausyksikön jatkuva vuoropuhelu ulkopuolisten tilintarkastajien ja valtion tarkastajien kanssa ei kuitenkaan saisi tapahtua hallituksen vastuun kustannuksella. Lähtökohtaisesti hyvänä käytäntönä voidaan pitää sitä, että hallituksen tarkastusvaliokunta tai vastaava elin suosittelee ulkopuolisia tilintarkastajia ja että joko kyseinen valiokunta/elin tai yhtiökokous valitsee, nimittää tai hyväksyy ulkopuoliset tilintarkastajat suoraan. Näin käy selväksi, että ulkopuolisen tilintarkastajan olisi oltava vastuussa osakkeenomistajille.
Kun valtio-omisteisilla yrityksillä käydään julkista kauppaa tai ne omistetaan osittain, omistajaohjausyksikön on kunnioitettava vähemmistöosakkaiden oikeuksia ja oikeudenmukaista kohtelua. Omistajaohjausyksikkö ei saisi saada ulkopuolisten tilintarkastajien kanssa käytävästä vuoropuhelusta etuoikeustietoa, ja siinä olisi noudatettava salaista ja luottamuksellista tietoa koskevaa sääntelyä.
II.F.7. varmistaa, että omistusoikeuksia käytetään koordinoidusti, kun ne jaetaan useille yhteistyössä toimiville omistajaohjausyksiköille
Valtion tulisi käyttää omistusoikeuksia suoraan koordinoidusti. Jos näitä oikeuksia jaetaan suoraan tai välillisesti useille omistajaohjausyksiköille, jotka toimivat tarvittaessa yhteistyössä, osakkeenomistajille olisi annettava mahdollisuus tehdä yhteistyötä ja koordinoida toimiaan hallituksen jäsenten nimittämisessä ja valitsemisessa, ehdotusten sisällyttämisessä esityslistalle ja keskustelujen käymisessä suoraan valtio-omisteisen yrityksen kanssa ja kannustettava niitä siihen hyvän hallintotavan parantamiseksi. Tämä edellyttää, että osakkeenomistajat noudattavat sovellettavaa lainsäädäntöä, esimerkiksi myös tosiasiallisia omistajia ja edunsaajia koskevia raportointivaatimuksia. On kuitenkin tiedostettava, että osakkeenomistajien välistä yhteistyötä ei pitäisi käyttää markkinoiden manipulointiin ja että saatetaan tarvita suojatoimia kilpailunvastaisen toiminnan ja väärinkäytösten estämiseksi sekä osakkeenomistajien yhdenvertaisen kohtelun varmistamiseksi suositusten luvun IV soveltamisalaan kuuluvien suositusten mukaisesti.
Tällaisen yhteistyön tai koordinoinnin ei pitäisi tapahtua omistajaohjausyksikköjen luottamusvelvollisuuksien täyttämisen kustannuksella, jotta vältytään eturistiriidoilta niiden hoitaessa velvollisuuksiaan sidosryhmiään kohtaan. Niiden olisi laadittava ja julkistettava toimintaperiaatteensa siitä, miten ne harjoittavat omistajaohjaustoimintoja valtio-omisteisissa yrityksissä, joihin ne sijoittavat, ja siitä, miten ne hallitsevat eturistiriitoja, OECD:n hyvää hallintotapaa koskevien standardien mukaisesti.
II.F.8. laatia valtio-omisteisten yritysten hallituksille selkeä ja läpinäkyvä yleinen palkitsemisjärjestelmä, jolla voidaan edistää yrityksen pitkän ja keskipitkän aikavälin etua ja houkutella ja motivoida päteviä ammattilaisia.
Eri maissa on erilaisia hallituksen palkitsemista tukevia poliittisia toimintamalleja. Selkeän, läpinäkyvän ja kattavan palkitsemisjärjestelmän toteuttaminen on tärkeää, jotta voidaan laatia palkitsemista koskevat laajat suositukset tai periaatteet, jotka esitetään tavallisesti omistajapolitiikassa. Tällaisessa politiikassa voidaan antaa ohjeita palkkioiden tasosta, palkitsemisvaliokuntien roolista sekä julkistamis- ja vastuuvelvollisuusmalleista. Valtio-omisteisten yritysten hallitusten jäsenten palkkioiden yhdenmukaistamiselle markkinakäytäntöjen kanssa on vahvat perusteet. Valtio-omisteisten yritysten, joilla on pääasiassa taloudellisia tavoitteita kilpaillussa ympäristössä, hallituksen palkkiotasot olisi yhdenmukaistettava valtio-omisteisten yritysten pitkän aikavälin etujen kanssa. Niissä olisi myös otettava huomioon markkinaolosuhteet siltä osin kuin se on tarpeen erittäin pätevien hallituksen jäsenten houkuttelemiseksi ja säilyttämiseksi. Olisi kuitenkin huolehdittava myös siitä, että jos valtio-omisteisiin yrityksiin ja omistajaohjausyksiköihin kohdistuu vastustusta hallituksen liiallisten palkkiotasojen aiheuttaman kielteisen julkisuuden vuoksi, siihen puututaan tehokkaasti. Tämä voi luoda haasteen huippuosaajien houkuttelemiselle valtio-omisteisten yritysten hallituksiin. Tosin muiden tekijöiden, kuten mainehyötyjen, arvostuksen ja verkostoitumisen, katsotaan toisinaan olevan hallituksen palkitsemisessa varteenotettavia näkökohtia.
Pätevien ja ammattitaitoisten hakijoiden houkuttelemisessa on näin ollen erittäin suositeltavaa käyttää kilpailuun perustuvia palkitsemisjärjestelmiä, joissa otetaan markkinaolosuhteet huomioon. Lisäksi ne voivat lisätä hallituksen integriteettiä. Valtio-omistajien olisi erityisesti saatava asianmukaiseen tasapainoon palkitsemisjärjestelmät, jotka alittavat markkinatason ja haittaavat pätevien hakijoiden rekrytointia, ja palkitsemistasot, joita pidetään liian korkeina ja jotka voivat aiheuttaa julkista polemiikkia liiallisesta palkasta julkisella sektorilla tai tarjota vääriä kannustimia, jotka eivät liity valtio-omisteisten yritysten ja osakkeenomistajien pitkän aikavälin etuihin. Joillakin lainkäyttöalueilla hallituksen palkkiotaso on hyvän käytännön mukaan hyväksyttävä virallisesti vuotuisessa yhtiökokouksessa. Ihannetapauksessa hallituksen tai yhtiökokouksen perustama valiokunta ehdottaa tasoa tai hyväksyy sen taikka omistajaohjausyksikkö asettaa tason markkinakäytäntöjen perusteella. Näin voidaan ottaa huomioon valtio-omisteisten yritysten toiminnan moninaisuus. Valtio-omisteisten yritysten koon ja tavoitteiden mukaan palkkiotasot voidaan määrittää myös lain tai julkisen sektorin palkkataulukkojen perusteella. Silloin on kuitenkin huolehdittava palkkioiden kilpailukykyisyydestä. Hyvän käytännön mukaan hallituksen jäsenille ei myönnetä tulosperusteisia palkkion osia, koska se voi lähentää heidän etujaan keskeisten johtajien etuihin ja vaarantaa heidän riippumattomuutensa, koska se kannustaa johtoa ottamaan liiallisia lyhyen aikavälin riskejä. Jos hallituksen jäsenet saavat muuttuvia palkkioita, heidän tulostavoitteisiin liittyvän palkkionsa määrää olisi harkittava huolellisesti.